sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Lankakasasta uutta

Keväällä ja kesällä olen askarrellut erilaisten virkkaustöiden parissa. Käsityökorini pohjalla (ja niissä lukemattomissa pienissä pussukoissa, jotka lojuvat vaatehuoneen ja komeroiden perukoilla..) on ollut erilaisia ja eri värisiä virkkauslankoja, jotka ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Kun mitään väriä ei ole tarpeeksi paljon kokonaista neulepuseroa varten. Ja koska minulla ei ole lapsia, ei lastenvaatteitakaan tule tehtyä kovinkaan usein, paitsi joskus lahjaksi lähipiirin jälkikasvulle.

Joskus joulun tienoilla mieleeni alkoi pulpahdella idea siitä, että jämälangoista voisikin koota qvidi-mina -tyyppisiä virkkaustöitä. Siis niitä isoäidin neliöitä, joiksi toiset qvidi mina -virkkausta kutsuvat. Suuressa käsityölehdessä oli innostava artikkeli asiasta. Ja tietysti netistä löydetyt, aivan fantastiset virkkaustyöt antoivat lisää inspiraatiota. Esimerkiksi Aurinkoa-blogissa ja Hetkiä Heimolasta -blogissa on aivan mahtavia qvidi mina -virkkaustöitä. Olen katsonut niitä monesti kuolaten. :)
Innostuin ostamaan keväällä töissä eräältä entiseltä käsitöiden tekijältä jämälankoja. Hän ilmoitteli lankamyynnistä intranetissa. Kun teimme kauppoja puhelimitse, niin lankojen myyjä taivasteli valtavaa käsityötarvikkeiden määrää. Hän sanoi, että oli jopa heittänyt osan aivan uusista käsityötarvikkeista (lankoja, kankaita jne) roskikseen, kun ei tiennyt mitä niille tekisi. Järkytyin tietysti tästä kommentista, mutten osannut oikein muuta sanoa, että eteenpäin myyminen kannattaa ja osan tarvikkeista voisi lahjoittaa päiväkoteihin, vanhustenkoteihin tms. jotka kaipaavat tarvikkeita viriketoimintaan. Missä ihmeen kerskakulutusyhteiskunnassa oikein elämmekään?

Joka tapauksessa, minulla oli lopulta tällainen kasa sekalaisia lankoja käsilläni.



Aloitin tekemään langoista lajittelun jälkeen pieniä kokeilutilkkuja. Useimmat langat eivät soveltuneet moninkertaiseen virkkaukseen, koska ne olivat melko paksuja. Ja puuvillahan ei ole virkatessa yhtä pehmeä kuin villa. Mutta aika kivanlaisiahan näistä tilkuista tuli, varsinkin kun niitä rupesi yhdistelemään. Ja itse tilkkujen virkkaaminen on mukavaa puuhaa.


Ensimmäiset suuremmat tilkkukasat olivat punasävyisiä. Sitten lähdin yhdistämään tilkkuihin myös sinisiä lankoja. Yhdistelmästä tuli loppujen lopuksi aika hyvä, vaikka ensin mietin, sopivatko vaaleansininen ja kirkkaanpunainen väri ollenkaan yhteen. Mutta aika hyvälle tuokin yhdistelmäkin näytti. Tässä esimerkkinä punasävyinen ja sinisävyinen tilkkuyhdistelmä.

Kun aloitin virkkausta, minulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä tilkuista lopulta tulisi. Ensimmäiseksi ajattelin, että tekisin jakun. Mutta idea ei oikein innostanut. Jotenkin tuntui, että niistä pitäisi tehdä jotakin muuta.

Seuraavaksi tilkuista piti kesäkassi tai päällyskoriste kauppakassiin. Pohdin ääneen asiaa anoppilassa ruokapöydässä. Sitten anoppi tiedusteli, voisiko niistä tehdä uuden tuolinpäällysvaatteen kuluneeseen nojatuoliin. Idea oli hyvä. Tilkkujen väri ja tunnelma sopivat anoppilaan kuin nakutettu!

Lankoja on sen verran vähän, että kokonaista virkattua peitettä ei niistä saa. Tilkuista saisi kuitenkin kivat päälliskoristeet kangaspinnalle. Jotakin tähän tyyliin... Anoppi pyysi sinisävyistä kangasta tuolia varten, ja kangasvarastosta löytyi tämä kangaskappale.

Virkatut ympyrät ovat vaaleanpunaisesta puuvillalangasta, joka oli paksumpaa kuin muut langat. Qvidi minaa ei niistä voinut tehdä, mutta mietin, että pyörylät voisivat sopia tyyliin. Ja aika hauskalle ne näyttävät ainakin minun mielestäni.


Eli tällaista jälkeä voi saada langoilla, jotka ovat menossa kaatopaikalle. :) Laitan myöhemmin tänne blogiini kuvan valmiista peitteestä.

Ei kommentteja: