torstai 6. elokuuta 2009

Anoppilan aarteita

Viimeisestä päivityksestä on jo aikaa... töiden alku on vienyt ajan ja energian miltei täysin. En ole kauheasti jaksanut edes ajatella käsityökorin avaamista. Tuo asia kertoo, että asiat eivät ole aivan kohdallaan! On todella iso haaste palata töihin loman jälkeen. Nukkumisrytmit ovat sekaisin ja töissä joutuu kohtaamaan kaikki taakse jätetyt asiat - ja myös sotkut. Onneksi tänä vuonna ei ollut kävelevää katastrofia vastassa! :)

Tällä kertaa ajattelin esitellä muutaman anoppilan aarteen, eli anopille tekemiäni lahjoja. Niistä ensimmäiset ovat ristipistoilla koristellut tyynyt. Tyynyt on tehty muistaakseni vuonna 2002 (tai 2003), joten siitä on kulunut jo reippaasti aikaa. Aika mukavasti tyynyt ovat kuitenkin kestäneet aikaa ja kulutusta.



Tyynyjen kukkakuvio on itse suunniteltu. Käytin inspiraationa jotakin ristipistotyökirjaa, joten täysin tyhjästä malli ei syntynyt. Kuitenkin sovelsin kukkien malleja ja väritystä oman mieleni mukaan ja asettelin kukkakuviot tiiviisti vierekkäin. Muistaakseni työn reunuksen malli on melko samanlainen kuin kirjassa alun perin oli, mutta siitä on niin paljon aikaa, etten kauhean hyvin enää muista asiaa... kummallista, miten asioita unohtaa vuosien mittaan. Joka tapauksessa työtä oli mukavaa tehdä, kun sai käyttää omaa luovuuttaan. :)

Kukkakuvioiden piirtämiseen käytin apuna pientä ruutupaperia. Paperi on peräisin artesaaniopintojen ajoilta, hieman harvempaa ruudutusta kuin millimetripaperilla, mutta tiheämpää kuin ruutuvihkojen ruudutus. Sopii erittäin hyvin ristipistomallin suunnitteluun. Olen kuullut, että nykyisin on olemassa käteviä tietokoneohjelmia, joilla voi suunnitella ristipistomalleja yms. helposti ilman papereiden ja värikynien kanssa sähläämistä... ilmeisesti internetistä sellaisen saisi imuroitua jostakin? Jos joku teistä lukijoista osaa auttaa, niin otan tiedon mielelläni vastaan! :)

Tässä lähikuvaa tyynyn kukkamallista.



Ristipistot ovat rentouttavaa tekemistä. Yleensä tykkään itse suunnitella alusta alkaen uusia kuvioita tai soveltaa valmiita malleja ja tehdä jotakin aivan omannäköistä. Se on kuitenkin aikaa ja vaivaa vaativaa, ja joskus on mukavaa tarttua valmiiseen kirjontapakkaukseen käsiksi. Muutama vuosi sitten sain "perinnöksi" tätini komerosta sinne unohtuneita avaamattomia kirjontapakkauksia. Luultavasti työt ovat alun perin vanhan sukulaisen kuolinpesästä ja päätyneet tädilleni... Näistä pakkauksista tein viime kesänä yhden eli tämän neliönmuotoisen pöytäliinan, joka löysi tiensä anoppini syntymäpäivälahjapakettiiin - ja juhannuksena anoppilan saunan pesuhuoneen pöydälle.


Tätä työtä oli hauskaa tehdä, koska liinan kangas oli kevyt ja työ edistyi nopeasti. Työ oli mukana Sisilian matkallakin - oli mukavaa istuskella varjoisella terassilla päivän kuumimpina tunteina ja tehdä pistoja! Kirjontatyö lienee kaikkein kätevin käsityö mukaan matkalle, koska se ei vie isoa tilaa eikä paina paljoa.


Tässä lähikuvaa liinan kuvioista.



Anoppi on tykännyt kovasti tekemistäni käsitöistä, mikä on lämmittänyt mieltä. Joskus tosin tuntuu, että lahjoittelen kaikki onnistuneimmat käsityöt aina eteenpäin ja kotiin jäävät vain nuo puoliksi onnistuneet... Mutta voi olla, että olen väärässä. :)

4 kommenttia:

"pappi puikoissa" kirjoitti...

Kiva, kun poikkesit blogissani kylässä :)! Sinullakin on täällä kehkeytymässä mielenkiintoiset sivut. Laitanpa listalleni, niin muistan poiketa!

Käsityöperhonen kirjoitti...

Kiitos, toivottavasti tätä tekstiä on mukavaa lukea. Kaikenlaista uutta on tulossa tänne blogiin, kunhan vain taas saan raivattua kalenterista aikaa!

Anonyymi kirjoitti...

Kun muistelen sitä upeaa ruusukuvioista villaneulepaitaa, jonka minulle annoit niin voipi olla että lahjoitteletkin omat kauneimmat työsi pois, tosin epäilen että ne kotiin jäänettkään eivät ole niitä kaikkein huonoimpia...

Käsityöperhonen kirjoitti...

Olen ajatellut niin, että käsitöiden tekemisen yksi tärkeimmistä merkityksistä on hyvän mielen antaminen muille. Voi olla, että osa parhaista töistä on lahjoitettu muualle, mutta olisi hullua säilöä kaikki omaan vaatehuoneeseensa! :) Toivottavasti ruusuneuleesta on iloa sinulle, kun talvipakkaset alkavat!