maanantai 31. elokuuta 2009

Matto poikineen ja jutun koukku

Mattojen virkkausprojekti, josta kirjoittelin aikaisemmin, on tällä erää päätöksessä. Tuloksena on yhteensä 4 erilaista mattoa. Kaikki neliönmuotoisia ja värit monenlaisia. Tässä ensimmäinen matto, joka on löytänyt paikkansa meidän alakerran vessasta. Väristä tuli aika kivan pirteä ja tykästyin siihen kovasti. Maton virkkaaminen sujui yllättävän nopeasti. Ainoana miinuksena oli se, että viimeisten kerrosten aikana matolla oli kovasti painoa ja se alkoi rasittaa hartioita.

Jopa sisustamisen sävyistä tarkka isäntäkin hyväksyi maton kylppäriimme, mikä kertoo, että matto on onnistunut. :) Lopuista jämäkuteista virkkasin toisen samansävyisen maton. Tämä matto vietiin viikonloppureissulla äidilleni Pohjois-Pohjanmaalle. Se löytää kuulemma uuden kodin kesämökiltä. Matto on hieman pienempi kuin ensimmäisessä versiossa.

Ja seuraavaksi tämä anopille menevä matto... siitä ei tullutkaan violettia. Olin ymmärtänyt asian täysin väärin - anoppi oli toivonut nimenomaan jotakin muuta sävyä kuin violettia... ja minähän olin ostanut violettia matonkudetta! No, ei hätää, onneksi Järvenpään Tarjouspalan matonkuteet eivät ole kovin kalliita kilohintansa puolesta. Anoppi mietti asiaa jonkin aikaa ja pyysi suurehkoa sinisävyistä mattoa ulkohuussia varten. Virkkasin tällaisen sini-punasävyisen maton ja siitä tuli mielestäni aikamoisen pirteä. Matto on aika kookas, sen koko on n. 75 x 90 cm. Sitä oli todella raskasta virkata viimeisten kerrosten aikana.


Ja lopuksi minulla oli kaikenlaisia jämäkuteita, ja sitä violettia väriä. Niistä tekaisin tällaisen "jäännöspalan". En ole kauhean tyytyväinen väritykseen, mutta suurin piirtein OK tämäkin matto kai on... Kerrosten jatkokohdassa värinvaihto ei osunut täysin kohdalleen, mikä jäi hieman harmittamaan... mutta kun on kyseessä viimeisten kuteiden tuhoamisyritys, ei saisi olla liian ankara itselleen... tämäkin matto löysi tiensä äidilleni ja siitä tulee ilmeisesti rantasaunan eteismatto.

Ja lopuksi jutun koukku! Kirjoittelin edellisessä mattopostauksessa isän itse tekemästä virkkuukoukusta, jolla virkkasin sen legendaarisen, koiran alustaksi päätyneen sambamekko-maton. Kyselin äidiltä, löytyisikö se vielä jostakin - ja löytyihän se! Eli tässä kotitekoinen mattojenvirkkausväline suoraan 1980-luvulta! :)


Koukku on ilmeisesti alumiinia, se on kevyt mutta tuntuu lujalle. Täytyy jossakin vaiheessa testata, toimiiko se yhtä hyvin mattovirkkauksessa kuin kaupasta ostettu nro 8:n virkkuukoukku.

Ei kommentteja: