torstai 20. elokuuta 2009

Vanhasta uutta

Kiireinen kausi on jo alkanut, vaikka kesälomakausikaan ei ole vielä päättynyt. Surunsekaisin tuntein kaipaan jo nyt mennyttä kesää, vaikka hienoja kesäilmoja onkin luvattu vielä joksikin aikaa. Rasittavaa, miksi töissä pitää aina olla kiire eikä mihinkään ole oikein aikaa keskittyä... vie energiaa ja kiristää hermoja, kun aina vain pitää mennä tukka putkella. Mutta se lienee arkea nykyisin jokaisella työpaikalla, valitettavasti. Lisäksi kultamussukalla on ollut tassuongelmia ja eläinlääkärissäkin jouduttiin taas vierailemaan... onneksi nyt tassu näyttää olevan taas normaali ja kauluripöntön voi laittaa ulkovarastoon.

Käsitöillekään ei ole oikein riittänyt energiaa viime aikoina, mikä on huono signaali. Toisaalta tekeillä olevat käsityöt ovat olleet jumiutuneessa vaiheessa. Viime viikkojen aikana olen yrittänyt puoliväkisin tehdä valmiiksi tuolinpäällisiä... Jo kolmen vuoden ajan on pitänyt ommella nuo päälliset valmiiksi, mutta jotenkin aina vain on tullut jotakin mielekkäämpää. Sain muutama viikko sitten projektin onnellisesti alkuun ja sain jopa fiiliksen päälle, mutta sitten piti etsiä ensin koristenauhaa, ja sen jälkeen uutta kangasta, kun kangas pääsi loppumaan kesken... Ja muidenkin projektien suhteen on pitänyt ravata kangaskaupoissa ja nappiputiikeissa. Ei ihme, että mikään työ ei edisty.

Kirjoitin ensimmäisessä viestissäni ekologisuuden olevan minulle entistäkin tärkeämpää. Viimeisen vuoden aikana olen innostunut erityisesti vanhan uudistamisesta, eli tuunauksesta. Inspiraatiota tuunausviritysten tekemiseen ovat antaneet paitsi Suuren käsityölehden hienot tuunausvinkit, myös internetin blogit. Aivan kertakaikkisen mahtavia ideoita on Romuluksella Ompeluintoa-blogissa. Olen itse pohtinut viime aikoina paljon omaa ekologista jalanjälkeäni ja sitä, miten minä voin vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Joskus aiheen pohtiminen masentaa rankasti, mutta olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että jo pienillä valinnoilla voidaan vaikuttaa myönteisesti.

Tuunaus on ilmiönä siinä mielessä kiinnostava, että kun opiskelin 1990-luvun alussa artesaaniksi niin tuunausta ei käsitelty opinnoissa mitenkään. Olin jo tuolloin hyvin kiinnostunut kierrättämisestä ja yhdessä vaiheessa haalin miltei kaiken vaatetuksen kirpputoreilta. Koulussa kuitenkin teimme kaiken uusista materiaaleista ja kirjoittamattomana sääntönä oli "aina uutta ja priimaa". Hyvää opetuksessa oli se, että siellä opetettiin arvostamaan luonnonmateriaaleja ja laatua. Kuitenkin selkeä puute oli se, että opetuksessa ei koskaan pohdittu tuotteiden elinkaarta ja muita ekologiaan liittyviä asioita. Tänä päivänä varmaankin näitä asioita käsitellään luontevana osana opetusta. Jos olisin tänä päivänä nuori artesaaniopiskelija, päätyisin varmastikin tuunaustöiden pariin! :)

Laitan tässä muutaman esimerkin tuunailukokeiluistani. Ensiksikin kirpputorilta löytämästäni vanhasta pöytäliinasta tuunattu yöpaita.

Pöytäliinassa olevat kauniit kuviot saivat minut inspiroitumaan. Tämän tekeleen ompeleminen oli todella nopeaa ja helppoa - taitoin pöytäliinan pitkittäissuunnassa ja poikittaissuunnassa kahtia ja leikkasin kankaasta kimonohihaisen paidan. Ompelin kainalosaumat ja lisäsin pääntielle satiinivinonauhaa. Hihansuita ja helmaa ei tarvinnut huolitella mitenkään. Tekele on osoittautunut aivan fantastisen ihanaksi yöpaidaksi!

Ja tässä toinen yöpaita/tunika/mikä lie:

Tässäkin olen käyttänyt niinikään vanhoja pöytäliinoja. Hihoissa on käytetty pöytäliinaa, jossa oli kirjontakuvion näköistä koristesidosta. Leikkasin vanhan tunikan avulla kankaista sopivankokoiset kappaleet ja ompelin ne yhteen. Kaulukseen ja hihansuihin tein hieman kirjontaa, jotta saisin kankaaseen hieman lisäväriä. Helma näyttää vielä hieman repsottavalta. Alun perin ajattelin ommella helmaan vanhaa lakanapitsiä, mutta tällä hetkellä en tiedä, sopisiko se ollenkaan tyyliin. Enkä loppujen lopuksi tiedä, miten tätä tekelettä pitäisin. Yöpaidaksi se tuntuu jo liian hienolle, mutta arkisin sitä ei oikein töihinkään voi laittaa. Ideoita?

Tässä lähikuvaa hihojen kirjonasta.


Innostuin vuosi sitten kahvipussikasseista. Miten loistava idea tehdä täysin tarpeettomasta jätteestä jotakin uutta ja hyödyllistä. Inspiksen niihin antoi anoppini, joka on askarrellut niitä iltojensa iloksi. Olen ommellut keväällä muutaman kassin ja aikamoista opetteluahan se on ollut. Vaatehuoneessa lojuu tällä hetkellä aikamoiset kassilliset tyhjiä kahvipusseja. Mieskin naljaili viime viikolla, että meidän huusholli näyttää välillä ihan kaatopaikalle! :) Se lienee osuva kuvaus käsityöntekijän kodista! :D

Toivottavasti pääsen pian tämän "aarrearkun" kimppuun!

4 kommenttia:

"pappi puikoissa" kirjoitti...

Ah, anoppi kanssa väsäilee kahvipussikasseja, oikein urakalla ja käsittääkseni pikkuisen myyntiinkin. Meillekin on niitä siunaantunut. Selvästi on kyllä tekijän tekniikka kehittynyt tässä kokemuksen karttuessa. Isäntä tykkää käyttää niitä kauppakasseina, minä taidan vielä hiukan totutella... Vaikka kehuttiinhan sitä meidän pressaammekin, kun käy kuulemma kaupassa kahvipussikassi (Presidenttejä, tietty) käsipuolessa. Semmoinen on kai mahdollista vain Suomessa. Vaikea olisi kuvitella Venäjän tai USA:n pressaa lähikauppareissulla - saati kahvipussikassin kera :D!

Käsityöperhonen kirjoitti...

Heh heh, eipä sitä tosiaankaan pysty kuvittelemaan Obaman rouvaa kävelemään presidentti-kahvipusseista tehdyn kassin kera. Mutta sinänsä se voisi olla hyvä teko häneltä, se toisi tuunauksen ja kierrätysideologian lähemmäksi tavallisia kansalaisia. Itsekin olen vielä hieman "vihreä" näiden kahvipussitöiden kanssa, lähinnä olen tähän mennessä vain katkonut ompelukoneen neuloja!

Romulus kirjoitti...

Onpa kivat pöytäliinafiksaukset. Hauskaa ja mielenkiintoista kun eri ihmiset keksivät niin erilaisia "vanhasta uutta" -juttuja!
Heh, mä joudun välillä ihan salakuljettamaan käsityömatskua kotiin ettei mies nää :D. Mutta kun koskaan ei voi tietää mitä tarvitsee ja varastot on kiva pitää edes kohtuu runsaina ;).

Käsityöperhonen kirjoitti...

Kiitos. :) Kekseliäisyys ja omaperäiset ideat ovat todellakin mielenkiintoisin asia tuunauksessa. Tavallisista materiaaleista tekeminen ei aina anna yhtä paljon haasteita kuin se, että joutuu miettimään todella perinpohjin, saako vanhasta vielä jotakin täysin uutta.

Taitaa olla kaikkien käsityöntekijöiden ongelma tämä varastojen täyttäminen. Minäkään en kauheasti aina informoi, mitä ajattelen hankkia lisää. Kunhan vain tietty kauhun tasapaino säilyy vaatehuoneessa, niin asia lienee OK ukonkin mielestä.