sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Mietteitä vaatekaupan ekologisuudesta

Olen miettinyt viime aikoina hyvin paljon vaatteiden ja tekstiilien elinkaarta ja ekologisuutta. Internetissä paljon ajattelemisen aihetta ekologisuudesta olen saanut esimerkiksi Nein pitämästä Green Fashion Freak -blogista. Uutiset ilmastonmuutoksesta ja ympäristön saastumisesta ovat saaneet ajattelemaan omaa ekologista jalanjälkeäni. Minäkin pohdin paljon omaa "perintöäni", jonka jätän jälkeeni tuleville sukupolville. Uskokaa tai älkää, jotkut ihmiset ovat ihmetelleet, miksi mietin maapallon tulevaisuutta, vaikka minulla ole omia lapsia. Maapallomme on yhteinen, enkä ymmärrä miksen voisi ajatella asioita laajemmasta perspektiivistä, vaikkei minulla olekaan "oma lehmä ojassa". Enkä voi sille mitään, että kun näen naapurin pienet lapset aamuisin päiväkotiin menossa niin mietin, millainen maailma on, kun he ovat aikuisia. Koen olevani vastuussa teoistani heille, vaikkeivat he olekaan biologisesti omia lapsiani.

Nyky-yhteiskunnan ylenpalttinen yltäkylläisyys ahdistaa ajoittain paljon. Pahoinvointi iskee minuun monesti erityisesti suurissa kauppakeskuksissa vaeltaessani ja siksi yritän välttää niissä käymistä viimeiseen saakka. Erityisesti vaatetusteollisuuden "osta, osta, osta" -markkinointi ja nopeassa tahdissa vaihtuvat trendit ja mallistot ahdistavat. Vaikka pidänkin kauniista vaateista, niin minun on pitänyt rajoittaa vaatekaupoissa käyntiä. Olenkohan minä ainoa, joka tuntee kauppakeskuspahoinvointia?

Viime viikolla tuli todistettua jälleen kerran, että tieto lisää tuskaa. Tämä Ylen uutinen sai minut todella synkäksi. En voi uskoa vieläkään, että vaateliikkeet todella toimittavat täysin käyttökelpoista ja uutta vaatetavaraa suoraan kaatopaikalle. Ovatko liikkeiden omistajat todellakin näin välinpitämättömiä ilmastonmuutoksesta ja luonnonvarojen tuhlaamisesta? Eikö se, ettei vaatteita anneta eteenpäin kierrätykseen, ennemminkin pilaa yrityksen brändiä kuin täysin uusien vaatteiden kippaaminen kaatopaikalle? Omat pienet teot, kuten vanhojen vaatteiden tuunaaminen paremmaksi, tuntuu hyvin pienelle vastarinnalle tällaisen härskin luonnonvarojen tuhlaamisen rinnalla.

Viime viikolla kiertelin Helsingin keskustan vaateliikkeissä. Talouden taantuman havaitsi selkeästi. Monissa vaateliikkeissä oli tavallista parempia tarjouksia, ainakin Seppälässä ja Kappahlissa, joissa kävin. En muista koskaan nähneeni yhtä rajuja tarjouksia. Keskuskadun Seppälässä oli pitkä tangollinen alevaatteita, joiden hinnat olivat peräti 2-5 euroa! Osa ale-vaatteista oli Hanna Sarenin nimikkotuotteita. Hanna Sarenin nimellä Seppälä on ilmeisesti yrittänyt saada lisäpotkua myyntiinsä, mutta se ei ilmeisesti ole tehonnut tarpeeksi hyvin. En voinut sille mitään, että vaatetankoja selatessani näin sieluni silmin näidenkin vaatteiden todennäköisen tulevaisuuden - Ämmässuon kaatopaikan. Voitte kuvitella, millaisissa lukemissa pahoinvointini oli.

Mitä ihmettä tavallinen kuluttaja voisi tehdä, että uusien tuotteiden rahtaaminen kaatopaikalle loppuisi?

4 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Hei. Eksyin blogiisi blogilistan kautta. Varsinkin tämä tekstisi vaatekaupan ekologisuudesta kolahti; ihan kuin omasta kynästäni. Itsekin voin pahoin katsoessani tätä nykyistä kulutusjuhlaa. Erityisen pahalta se tuntuu joulun aikaan... Ihanaa tietää, etten ole yksin ajatusteni kanssa :)

Käsityöperhonen kirjoitti...

Hei, kiva että eksyit blogiini! Mukava kuulla, että kohtalotovereita on - tosin aihe ei ole mitenkään mukavimmasta päästä. Toivotaan, että ekologisemmat tuulahdukset saapuvat myös kaupan alalle mahdollisimman pian. Mietin, pitäisikö tehdä eri vaatekauppaketjulle kyselyitä siitä, miten he toimivat myymättä jääneiden vaatteiden suhteen... Joku ympäristöasioihin perehtynyt toimittaja saisi tästä aiheesta varmasti kiinnostavan jutun.

Anonyymi kirjoitti...

Moi,

ma ostin kesalla Hanna Sarenin mustan koltun Seppalasta parilla eurolla ja leikkasin helman lyhyeksi ja avot, nyt siina on kiva tanssia keikutella :)

Taalta Jenkkilasta kasin ei voi pahemmin kehuskella ekologisuudella, mutta yhden mielenkiintoisen asian olen huomannut: Ostan lahes kaikki vaatteet ja tekstiilit kirppareilta ja ilokseni taalla isot vaateliikkeet toimittaa ylijaamia sesongin jalkeen isoille kirppariketjuille, kuten Pelastusarmeijalle ja Goodwillille. Hintalapuista on useimmiten vaan nolla(t) ruksitty pois :) Yksityiset saa kirppareille lahjoittamista tavaroistaan kuitin ja lahjoitukset voi kayttaa verovahennyksina. Ehka vaateliikkeilla on joku samanlainen kannustin.

Kirsi

Käsityöperhonen kirjoitti...

Hei Kirsi,

Jenkkilän systeemi tuntuu järkevälle, sillä miksi ihmeessä täysin käyttökelpoisia vaatteita ei lahjoitettaisi hyväntekeväisyyteen. Verovähennysoikeus voisi tehostaa tällaista toimintaa - pitäisiköhän ottaa yhteyttä omaan kansanedustajaan? Ai niin, oma ehdokas ei mennyt lävitse, mutta sitten pitää ahdistella jotakuta muuta... :)