keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Joulumieli ja käsillä tekeminen

Joulu on kohta ovella ja työkiireet ovat hellittäneet. Enää hieman vaivannäköä kodin koristamiseen ja jouluruokien tekemiseen, sitten kaikki on valmista!

Joulu on minulle vuosi vuodelta tärkeämpi juhla. Se on hieman hassua, sillä meidän perheessämme ei ole lapsia, joille joulua pitäisi valmistaa. Kuitenkin pidän joulun tunnelmasta, siitä että kaikki kiire ja suorittaminen pysähtyy. Saa vain olla ja nauttia rauhasta ja kaikesta kauniista keskellä talven masentavinta pimeyttä. Luultavasti jouluinnostus johtuu kohdallani halusta paeta pimeää kaaosta. On mukavaa keskittää ajatukset johonkin mukavaan, kun valon määrä vähenee. Ja on turvallista, että on traditioita, jotka toistuvat samalla tavalla vuodesta toiseen. Elämässä on jatkuvuutta ja varmuutta, vaikka monet asiat muuttuvat.

Käsillätekeminen kuuluu olennaisena osana jouluun. Ehkä myös siksi pidän joulusta, koska saan hyvän syyn tarttua neulepuikkoihin ja ompelukoneeseen. On mukavaa ilahduttaa toisia itsetehdyillä lahjoilla. Myös leipominen, ruuanlaitto ja koristeiden askartelu on ihanaa. Kunhan niistä ei tee suorittamista ja uutta stressinaihetta itselleen. Viimeisten parin kuukauden aikana on ollut ihanaa istahtaa nojatuoliin illalla neuletyön kanssa ja suunnitella, mitä muita lahjoja vielä väkertäisin lahjaksi läheisilleni. Ajanpuute on tosin kiusannut minua, joten olen ihan puolitosissani miettinyt, että ensi vuonna aloittaisin joululahjatöiden tekemisen heti heinäkuun jälkeen. :)


Yksi perheenjäsen odottaa jo kovasti joulupukkia... :)


Joulunvietto ja ekologisuus ovat mietityttäneet minua viime aikoina. Eivät pelkästään tarpeettomien lahjojen haaliminen ja lahjapaperiröykkiöt roskiskatoksissa joulun jälkeen, vaan myös joulukoristeiden kohtalo joulun jälkeen. Hiljattain eräs henkilö kertoi heittävänsä joulukoristeet roskikseen joulun jälkeen, kun ne "menevät pois muodista" niin nopeasti. Kaiken pitäisi aina olla uutta ja hienoa. En ole aikaisemmin ymmärtänytkään, että trendiajattelu ulottuu myös joulukoristeisiin. Viime talvena trendiväri oli kuulemma musta ja tänä vuonna jotakin muuta... en ymmärrä, en sitten ollenkaan. Lyhytnäköistä ja epäekologista toimintaa.

Minulle joulukoristeet ovat osa jatkuvuutta ja joulun traditiota. Vanhojen, jopa vuosikymmeniä vanhojen koristeiden kaivaminen kaapista on viehättävää, yksi joulun kohokohdista. Äitini tekemät kartonkiset joulutontut ja veljeni kanssa väkertämät kuusenkoristeet... tuskinpa mistään laatikosta löydy niin paljon muistoja kuin joulukoristelaatikosta. Joskus koristeista luopuminen kirpaisee yhtä kovasti kuin vanhasta ystävästä luopuminen. Kotona jouduimme luopumaan joulukuusen sähkökynttilöistä, kun niihin ei enää saanut varakynttilöitä. Ne olivat kestäneet yli 3 vuosikymmentä ja kestivät paljon pidempään kuin valmistusmaa, jossa ne oli tehty. Kynttilälaatikossa oli teksti "Made in DDR". :)

Joulu on kohta ovella ja kiire väistyy joulurauhan tieltä. Vuoden odotetuin aika on ovella.


Rauhallista ja iloista joulua kaikille!


2 kommenttia:

LankaLuolan Marika kirjoitti...

En minä vaan raaski vanhoja koristeita heittää pois! Minusta on ihana lasten kanssa kuusta ja kotia koristaessa muistella mistä mikin koriste on tullut...
Mukavaa uuden vuoden aikaa!

Käsityöperhonen kirjoitti...

Hauskaa kuulla, etten ole ainoa jota vanhat joulukoristeet ja niihin liittyvät muistot viehättävät. :) Kiitos, mukavaa vuotta 2010 sinullekin!