maanantai 27. heinäkuuta 2009

Kesäinen kassipussukka

Tässä blogipostauksessa ajattelin esitellä viime kesänä tekemäni kesäkassin. Tällainen sipsuttelukassi (ystäväni slogania mukaillen) hienolle ladylle. Lanka on 6-säikeistä valkaisematonta kalalankaa, taisin muistaakseni napata sen mukaani Kaisaniemen Tarjoustalosta.


Minulla ei ollut aloittaessani muuta mallia kuin idea siitä, että halusin pitsimäistä pintaa ja siihen yhdistettynä rottinkiset kahvat. Kahvat löytyivät Järvenpäästä Taitaville-askarteluliikkeestä, joka on aivan ihana kauppa. Sieltä löytyy melkein mitä vain! Ja tietysti ystävällinen ja asiantunteva palvelukin.

Aloitin virkkaamisen aika selkeällä mallilla, tein mallitilkun ja sen perusteella aloin virkkaamaan suurin piirtein oikeankokoista tilkkua. Tein suorakaiteen muotoisen tilkun ja lopullista kassia kursiessani kasaan pyöristin hieman kulmia. Sisälle ompelin ohuesta puuvillakankaasta valkoisen vuorin, jotta pienet esineet eivät putoaisi kassista. Ja etteivät kassin sisällä olevat tavarat näkyisi lävitse. Tässä hieman lähikuvaa vuorikankaasta.


Ja tässä lähikuvaa virkatusta pinnasta.


Onnistuin mielestäni tekemään aika hyvän kassin, vaikkei minulla mitään erikoista mallia ollutkaan. On hassua, että joskus käsityön tekeminen onnistuu täydellisesti, kun vain alkaa tehdä ja jatkaa tekemistä eikä anna "mallittomuuden" haitata työn iloa.
En ole tätä "sipsuttelukassia" ehtinyt pitää kauheasti. Eniten käyttöä sillä oli viime kesänä Sisilian matkalla. Aina iltaisin kun menimme illalliselle, niin mikäs sen mukavampaa kuin tepastella kauniissa ympäristössä kaunis pikkuinen pussukka olkapäällä. Sopi hyvin Italian tunnelmaan. :)
Tässä lisäksi viimeisin kirpputorilöytöni. Se vei suorastaan sydämeni! :D

Tämä Kultakeramiikan uunivuoka tuli vastaan perjantaina kirpparilla käydessäni. Vuoassa ei ole yhtään säröä ja hinta oli silti vain 3 euroa!
Lapsena parhaalla kaverillani oli tämänkokoinen, sydämenmuotoinen kakkuvuoka ja minä olin tietysti harmissani, kun äitini ei ollut ostanut meille samanlaista... meidän kaapissa oli vain niitä isoja pyöreitä kakkuvuokia. Eli ehkäpä nyt sain sitten sen kaivatun "lapsuuden lelun", jolla voi tehdä sydämenmuotoisia kakkuja. :D
Tai sitten tätä vuokaa voisi käyttää tarjoiluastianakin, saapa nähdä mitä käyttöä keksin sille.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Hartiahuivi lahjapakettiin

Jämälankojen paketista, josta kirjoittelin aikaisemmassa blogipostauksessa, syntyi muutakin kuin Qvidi mina -tilkkuja - hartiahuivi lahjapakettiin.

Etsin keväällä huivimalleja netistä ja tämä Drops Designin malli antoi inspiksen. Malliin pystyisi käyttämään helposti eri värisiä lankakeriä. Eikun ohjetta tulostamaan ja sommittelemaan värejä. Sovelsin mallia hieman ja päätin käyttää vaaleita värejä palojen keskelle. Yhdistämiseen käytin punaista lankaa. Kovat kontrastit, mutta ihan pirteää mariannekarkkimasta jälkeä siitä tuli.


Palasten yhdistäminen oli oma olympialajinsa, koska huivi oli niin valtavan iso. Onneksi sängynpäällinen oli tarpeeksi iso tilkkutilanteen tarkistamiseen. Oma taitolajinsa oli pitää mielessä järjestys! Huh!

Lopulta huivi kuitenkin valmistui ja se näyttää tällaiselle.

Huivi sai uuden omistajan heinäkuun alussa. Pakkasin sen mieheni yli 90-vuotiaan isoäidin syntymäpäivälahjapakettiin. Isoäiti piti lahjasta kovasti ja otti sen heti harteitaan lämmittämään, kun lähdimme syntymäpäiväaterialle lähikaupunkiin. Minunkin mieltäni lämmitti, kun lahja oli saanut hyvän vastaanoton. :)

Mattoa virkkaamassa

Sain viime keväänä inspiraation kokeilla joskus mattojen virkkaamista. Suuressa Käsityölehdessä (4/2008) oli hauskan näköinen pieni vessanmatto, josta tykkäsin. Olen virkannut mattoja aikaisemminkin. Olin muistaakseni ala-asteen neljännellä luokalla, kun halusin virkata pyöreän maton. Sopivan suurta virkkuukoukkua ei löytynyt kaupasta, mutta kuinkas ollakkaan, taitava isä meni verstaaseen ja palasi sieltä metallisen virkkuukoukun kanssa. Taisipa metallimiehen hommia tehnyt isukkini ottaa hymyillen vastaan uuden haasteen - virkkuukoukun tekemisen 10-vuotiaalle tyttärelleen. :) Ja siitä matosta ei tullut oikein tasaista - pyöreän maton virkkaaminen taisi olla hieman liian vaativaa, sillä valmis tekele muistutti enemminkin sambamekkoa kuin mattoa... No, onneksi sille löytyi lopulta käyttöä koiran kopin pehmikkeenä.

Täytyy myöntää, että isäni on todella taitava käsistään. Muutamaa vuotta aikaisemmin hän tekaisi "puhdetöinä" äidilleni kangaspuut. Ja hyvät ne olivatkin. Muutama vuosi sitten äitini myi nuo isäni tekemät kangaspuut pois muuton alta. Ostajaksi ilmestyi anoppini ja kangaspuut, tarvikkeet sekä vanhat matonkudekerät päätyivät anoppini luokse. Puut eivät ole vielä pystyssä, mutta luultavasti jossakin vaiheessa anoppi saa ulkorakennukseen tilaa sen verran, että voimme aloittaa pystytystyön. Viimeksi anoppilassa vieraillessani pyysin muutamaa matonkudekerää mukaani. Tällainen pussi lähti mukaani autoon.



Kuteet ovat kaupasta ostettua valmiskudetta - trikoota, mikä luultavasti helpoin materiaali aloittaa matonvirkkaus. Ja varmasti myös vähiten pölisevä. Suuressa Käsityölehdessä oli vuosi sitten (6-7/2008) lisää virkattuja mattomalleja sekä virkattu kori, ja ne oli tehty vanhoista vaatteista. Tosi hauskoja ja kivannäköisiä, mutta leikattava materiaali pitänee olla sellaista, ettei se pölise älyttömästi... ellei pysty virkkaamaan parvekkeella tai takapihan terassilla.

Aloin soveltamaan pussin sisältöä SK:n ohjeeseen 8:n virkkuukoukulla. Tästä alusta se matto lähti syntymään!

Maton virkkaaminen on paljon raskaampaa kuin tavallisen liinan virkkaaminen. Joskus virkkaamisen aikana tarvitsee suorastaan voimaa, koukun pistäminen silmukan lävitse ja kuteen vetäminen lävitse ei ole aina kauhean helppoa. Mutta kyllä se onnistuu, kunhan totuttelee hetken ja etsii jämäkämpää virkkausotetta.

Tällä hetkellä matontekele näyttää tällaiselle.


Oranssi ei ole lempparivärejäni, mutta aika hauskalle tekele näyttää. Jonkin verran vielä oransseja ja punaisia kerroksia lisää, niin valmista on. En vielä tiedä, mihin matto päätyy. Olisi varmasti viisasta testata tätä omassa kylppärissä ennen kuin aloittaa uusia. Tai sitten annan tämän oranssin koekappaleen jollekulle lahjaksi. Anoppi tilasi jo violetinsävyisen maton omaan vessaansa, joten koukku heilumaan! :)

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Lankakasasta uutta

Keväällä ja kesällä olen askarrellut erilaisten virkkaustöiden parissa. Käsityökorini pohjalla (ja niissä lukemattomissa pienissä pussukoissa, jotka lojuvat vaatehuoneen ja komeroiden perukoilla..) on ollut erilaisia ja eri värisiä virkkauslankoja, jotka ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Kun mitään väriä ei ole tarpeeksi paljon kokonaista neulepuseroa varten. Ja koska minulla ei ole lapsia, ei lastenvaatteitakaan tule tehtyä kovinkaan usein, paitsi joskus lahjaksi lähipiirin jälkikasvulle.

Joskus joulun tienoilla mieleeni alkoi pulpahdella idea siitä, että jämälangoista voisikin koota qvidi-mina -tyyppisiä virkkaustöitä. Siis niitä isoäidin neliöitä, joiksi toiset qvidi mina -virkkausta kutsuvat. Suuressa käsityölehdessä oli innostava artikkeli asiasta. Ja tietysti netistä löydetyt, aivan fantastiset virkkaustyöt antoivat lisää inspiraatiota. Esimerkiksi Aurinkoa-blogissa ja Hetkiä Heimolasta -blogissa on aivan mahtavia qvidi mina -virkkaustöitä. Olen katsonut niitä monesti kuolaten. :)
Innostuin ostamaan keväällä töissä eräältä entiseltä käsitöiden tekijältä jämälankoja. Hän ilmoitteli lankamyynnistä intranetissa. Kun teimme kauppoja puhelimitse, niin lankojen myyjä taivasteli valtavaa käsityötarvikkeiden määrää. Hän sanoi, että oli jopa heittänyt osan aivan uusista käsityötarvikkeista (lankoja, kankaita jne) roskikseen, kun ei tiennyt mitä niille tekisi. Järkytyin tietysti tästä kommentista, mutten osannut oikein muuta sanoa, että eteenpäin myyminen kannattaa ja osan tarvikkeista voisi lahjoittaa päiväkoteihin, vanhustenkoteihin tms. jotka kaipaavat tarvikkeita viriketoimintaan. Missä ihmeen kerskakulutusyhteiskunnassa oikein elämmekään?

Joka tapauksessa, minulla oli lopulta tällainen kasa sekalaisia lankoja käsilläni.



Aloitin tekemään langoista lajittelun jälkeen pieniä kokeilutilkkuja. Useimmat langat eivät soveltuneet moninkertaiseen virkkaukseen, koska ne olivat melko paksuja. Ja puuvillahan ei ole virkatessa yhtä pehmeä kuin villa. Mutta aika kivanlaisiahan näistä tilkuista tuli, varsinkin kun niitä rupesi yhdistelemään. Ja itse tilkkujen virkkaaminen on mukavaa puuhaa.


Ensimmäiset suuremmat tilkkukasat olivat punasävyisiä. Sitten lähdin yhdistämään tilkkuihin myös sinisiä lankoja. Yhdistelmästä tuli loppujen lopuksi aika hyvä, vaikka ensin mietin, sopivatko vaaleansininen ja kirkkaanpunainen väri ollenkaan yhteen. Mutta aika hyvälle tuokin yhdistelmäkin näytti. Tässä esimerkkinä punasävyinen ja sinisävyinen tilkkuyhdistelmä.

Kun aloitin virkkausta, minulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä tilkuista lopulta tulisi. Ensimmäiseksi ajattelin, että tekisin jakun. Mutta idea ei oikein innostanut. Jotenkin tuntui, että niistä pitäisi tehdä jotakin muuta.

Seuraavaksi tilkuista piti kesäkassi tai päällyskoriste kauppakassiin. Pohdin ääneen asiaa anoppilassa ruokapöydässä. Sitten anoppi tiedusteli, voisiko niistä tehdä uuden tuolinpäällysvaatteen kuluneeseen nojatuoliin. Idea oli hyvä. Tilkkujen väri ja tunnelma sopivat anoppilaan kuin nakutettu!

Lankoja on sen verran vähän, että kokonaista virkattua peitettä ei niistä saa. Tilkuista saisi kuitenkin kivat päälliskoristeet kangaspinnalle. Jotakin tähän tyyliin... Anoppi pyysi sinisävyistä kangasta tuolia varten, ja kangasvarastosta löytyi tämä kangaskappale.

Virkatut ympyrät ovat vaaleanpunaisesta puuvillalangasta, joka oli paksumpaa kuin muut langat. Qvidi minaa ei niistä voinut tehdä, mutta mietin, että pyörylät voisivat sopia tyyliin. Ja aika hauskalle ne näyttävät ainakin minun mielestäni.


Eli tällaista jälkeä voi saada langoilla, jotka ovat menossa kaatopaikalle. :) Laitan myöhemmin tänne blogiini kuvan valmiista peitteestä.

Käsityöt, ihana harrastus

Otan harppauksen uuteen ja siirryn käsitöideni kanssa blogimaailmaan. Kysyn tietysti itseltäni, tarvitaanko uutta käsityöblogia satojen muiden joukkoon, mutta silti päätän tulla mukaan.

Olen harrastanut käsitöitä likipitäen siitä lähtien, kun olen osannut kävellä ja muodostaa puhetta. Eli pienestä pitäen, kuten sanonta kuuluu. Olin nuorempana jopa niin innostunut alasta, että opiskelin 1990-luvun alussa tekstiilialan artesaaniksi. Olen tehnyt myös hieman alan töitä. Elämä kuitenkin kuljetti toiseen suuntaan lama-aikojen (ja alkuoireita näyttäneen tekstiilipölyallergian) vuoksi, opiskelin lisää, suoritin toisen tutkinnon. Työskentelen nyt toimistotyössä ja käsityöt ovat rakas harrastus. Harrastan neulomista, virkkausta, ompelua, helmitöitä, savitöitä ja silloin tällöin kangaspuilla kutomista. Ja monenlaista muutakin. Kaikkea pitää kokeilla, sillä on tärkeää, että voi luoda ympärilleen kaunista.

Käsityöt merkitsevät minulle irtiottoa työstä ja stressistä. Kauneus ja itsetehdyt tuotteet ovat arvokkaita asioita. Lisäksi ekologisuus arvona on tullut minulle entistäkin tärkeämmäksi, ja viime aikoina olenkin innostunut tuunaamisesta. On hienoa, miten vanhasta voikaan loihtia uutta ja käsityöblogeista olen saanut aivan loistavia ideoita tuunausta varten.

Käsityötä tehdessään tunnen monesti olevani vapaa kaikesta murheesta. Vapaa kuin taivaan lintu - tai vapaa kuin perhonen. Siitä ajatuksesta syntyi blogini nimi. :)