maanantai 31. elokuuta 2009

Matto poikineen ja jutun koukku

Mattojen virkkausprojekti, josta kirjoittelin aikaisemmin, on tällä erää päätöksessä. Tuloksena on yhteensä 4 erilaista mattoa. Kaikki neliönmuotoisia ja värit monenlaisia. Tässä ensimmäinen matto, joka on löytänyt paikkansa meidän alakerran vessasta. Väristä tuli aika kivan pirteä ja tykästyin siihen kovasti. Maton virkkaaminen sujui yllättävän nopeasti. Ainoana miinuksena oli se, että viimeisten kerrosten aikana matolla oli kovasti painoa ja se alkoi rasittaa hartioita.

Jopa sisustamisen sävyistä tarkka isäntäkin hyväksyi maton kylppäriimme, mikä kertoo, että matto on onnistunut. :) Lopuista jämäkuteista virkkasin toisen samansävyisen maton. Tämä matto vietiin viikonloppureissulla äidilleni Pohjois-Pohjanmaalle. Se löytää kuulemma uuden kodin kesämökiltä. Matto on hieman pienempi kuin ensimmäisessä versiossa.

Ja seuraavaksi tämä anopille menevä matto... siitä ei tullutkaan violettia. Olin ymmärtänyt asian täysin väärin - anoppi oli toivonut nimenomaan jotakin muuta sävyä kuin violettia... ja minähän olin ostanut violettia matonkudetta! No, ei hätää, onneksi Järvenpään Tarjouspalan matonkuteet eivät ole kovin kalliita kilohintansa puolesta. Anoppi mietti asiaa jonkin aikaa ja pyysi suurehkoa sinisävyistä mattoa ulkohuussia varten. Virkkasin tällaisen sini-punasävyisen maton ja siitä tuli mielestäni aikamoisen pirteä. Matto on aika kookas, sen koko on n. 75 x 90 cm. Sitä oli todella raskasta virkata viimeisten kerrosten aikana.


Ja lopuksi minulla oli kaikenlaisia jämäkuteita, ja sitä violettia väriä. Niistä tekaisin tällaisen "jäännöspalan". En ole kauhean tyytyväinen väritykseen, mutta suurin piirtein OK tämäkin matto kai on... Kerrosten jatkokohdassa värinvaihto ei osunut täysin kohdalleen, mikä jäi hieman harmittamaan... mutta kun on kyseessä viimeisten kuteiden tuhoamisyritys, ei saisi olla liian ankara itselleen... tämäkin matto löysi tiensä äidilleni ja siitä tulee ilmeisesti rantasaunan eteismatto.

Ja lopuksi jutun koukku! Kirjoittelin edellisessä mattopostauksessa isän itse tekemästä virkkuukoukusta, jolla virkkasin sen legendaarisen, koiran alustaksi päätyneen sambamekko-maton. Kyselin äidiltä, löytyisikö se vielä jostakin - ja löytyihän se! Eli tässä kotitekoinen mattojenvirkkausväline suoraan 1980-luvulta! :)


Koukku on ilmeisesti alumiinia, se on kevyt mutta tuntuu lujalle. Täytyy jossakin vaiheessa testata, toimiiko se yhtä hyvin mattovirkkauksessa kuin kaupasta ostettu nro 8:n virkkuukoukku.

perjantai 21. elokuuta 2009

Savesta muovattua

Toissa keväänä innostuin kokeilemaan savitöiden tekemistä. Savitöiden maailmaan tutustuin ensimmäisen kerran joskus ala-asteella, mutta siitä on jo aikaa... Savi ja muovailu materiaalina on kiehtonut minua pitkään ja niinpä varasin paikan työväenopiston kurssilta. Kurssille meno oli yksi parhaista kokemuksista pitkään aikaan. Saven kanssa oma mieli todellakin hiljentyy ja rentoutuu.

Aina savityöt eivät onnistu niin kuin ajattelee, mutta se on osa viehätystä. Pitää ottaa töiden tekemiseen sopivan rento asenne ja hyväksyä se, että polttouunista voi tulla ulos melkeinpä mitä tahansa. Savitöiden tekemisen kautta oppii konkreettisesti, että kaikkea ei voi elämässä hallita. On tehtävä parhaansa ja otettava vastaan se, mitä työstä syntyy polttouunissa.

Viime syksynä tein muutamia käyttöesineitä keittiööni. Tässä kaksi isohkoa savikulhoa, jotka on tehty muotin päälle.


Ruskea kiiltolasitus kiiltelee kuvassa aika tavalla. Väri on todella kauniin syvän ruskea. Kulhoissa väri ei ole aivan tasainen, mikä jäi hieman harmittamaan, mutta onpahan työn jälki persoonallinen! Savipinnassa olevat kuviot on tehty kipsiin kaiverretulla leimasimella (sekin itse tehty kurssilla).
Ja tässä toinen savikulhopari. Vasemmalla oleva on tehty levy+makkaratekniikalla, oikean puoleinen muotilla.


Lehtikuviot ovat tehty samalla kipsileimasimella kuin edellisessä isossa kulhossa. Näissä on käytetty samaa syvänruskeaa lasitetta, mutta lehtiin on laitettu lisäksi siveltimellä valkoista lasitetta. Lopputulos on mielestäni aika veikeä.
Ja tässä lähikuvaa astian pinnasta. Aivan tasainen ei lasitteesta tullut näissäkään astioissa, mutta sille ei nyt enää voi mitään.

Savityökurssilla harjoittelin makkaratekniikkaa ja innostuin kampakeramiikkakuvioiden tekemisestä. Kampakeraamisten kuvioiden jäljitteleminen autenttisen näköiseksi ei ollut helppoa, mutta tavallisilla muotoilutyökaluillakin sai ihan hauskannäköistä jälkeä. Tässä viime keväänä tehty ruukku - edelliset kolme ruukkua ovat päätyneet lahjapaketteihin.



Ei savitöiden tekeminen ole ollut pelkkää ruukkujen ja astioiden tekemistä. Todistuksena siitä yksi koristetaulu. Tein tämän koirataulun lahjaksi kultamussukan kasvattajalle. Seuraavan kerran kyläreissulle mennessä täytyy siis muistaa ottaa tämä taulu mukaan.



Rakukeramiikaankin tutustuimme työväenopiston kurssilla. Kävimme kurssin lopuksi polttamassa rakukeramiikkatöitä Vantaalla erään keramiikkataiteilijan ateljeessa. Aikamoinen elämys kerrassaan! Rakukeramiikkatöitä tein ns. kokeilumielellä, koska minulla ei ollut aavistustakaan, millaista jälkeä - tai edes väriä rakutyöstä lopulta tulee. Tein kaksi laattaa, joihin painoin oksa- ja lehtikuvioita aidoilla oksilla ja lehdillä. Päälle laitettiin sinisävyistä lasitetta. Lopputulos oli tämännäköinen. Pinnasta tuli aika mielenkiintoisen näköinen, vaikka lasitetta onkin paikka paikoin liikaa.



Nämä sinisävyiset laatat on tarkoitus ripustaa kylpyhuoneenseinälle, kunhan vain jossakin vaiheessa saisi sen aikaiseksi... ja kehitettyä jostakin ripustukseen sopivat koukut tms.


Rakukeramiikasta muotoilin myös tällaisen otuksen.



Maailma lienee menettänyt minussa lupaavan naivistitaiteilijan! Käytin apuna muutamaa kultamussukan pentukuvaa ja annoin mielikuvitukseni vaeltaa! Ennen raku-uuniin menoa pinnasta jätettiin suurin osa käsittelemättä ja vain merkkien + silmien kohdalle laitettiin peruslasitetta, joka kuulemma oli ainoa, josta mahdollisesti tulisi ruskean sävyä... kieleen laitettiin jotakin toista punaista käsittelyainetta. Muu pinta haluttiinkin mustaksi. Musta värisävy oli alun perin voimakkaampi, mutta on hieman haalistunut.

Ja tässä ovat kaverukset. :)



Ja vielä muutama työ... Jämäsavesta muotoilin kurssin lopuksi nappeja. Aikamoisen hauskaa tehdä nappeja itse!



Nämä napit aion käyttää eräässä tuunaustyössä, jota olen suunnitellut jo pitkään, mutta katsotaan mihin nämä lopulta päätyvät.

torstai 20. elokuuta 2009

Vanhasta uutta

Kiireinen kausi on jo alkanut, vaikka kesälomakausikaan ei ole vielä päättynyt. Surunsekaisin tuntein kaipaan jo nyt mennyttä kesää, vaikka hienoja kesäilmoja onkin luvattu vielä joksikin aikaa. Rasittavaa, miksi töissä pitää aina olla kiire eikä mihinkään ole oikein aikaa keskittyä... vie energiaa ja kiristää hermoja, kun aina vain pitää mennä tukka putkella. Mutta se lienee arkea nykyisin jokaisella työpaikalla, valitettavasti. Lisäksi kultamussukalla on ollut tassuongelmia ja eläinlääkärissäkin jouduttiin taas vierailemaan... onneksi nyt tassu näyttää olevan taas normaali ja kauluripöntön voi laittaa ulkovarastoon.

Käsitöillekään ei ole oikein riittänyt energiaa viime aikoina, mikä on huono signaali. Toisaalta tekeillä olevat käsityöt ovat olleet jumiutuneessa vaiheessa. Viime viikkojen aikana olen yrittänyt puoliväkisin tehdä valmiiksi tuolinpäällisiä... Jo kolmen vuoden ajan on pitänyt ommella nuo päälliset valmiiksi, mutta jotenkin aina vain on tullut jotakin mielekkäämpää. Sain muutama viikko sitten projektin onnellisesti alkuun ja sain jopa fiiliksen päälle, mutta sitten piti etsiä ensin koristenauhaa, ja sen jälkeen uutta kangasta, kun kangas pääsi loppumaan kesken... Ja muidenkin projektien suhteen on pitänyt ravata kangaskaupoissa ja nappiputiikeissa. Ei ihme, että mikään työ ei edisty.

Kirjoitin ensimmäisessä viestissäni ekologisuuden olevan minulle entistäkin tärkeämpää. Viimeisen vuoden aikana olen innostunut erityisesti vanhan uudistamisesta, eli tuunauksesta. Inspiraatiota tuunausviritysten tekemiseen ovat antaneet paitsi Suuren käsityölehden hienot tuunausvinkit, myös internetin blogit. Aivan kertakaikkisen mahtavia ideoita on Romuluksella Ompeluintoa-blogissa. Olen itse pohtinut viime aikoina paljon omaa ekologista jalanjälkeäni ja sitä, miten minä voin vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Joskus aiheen pohtiminen masentaa rankasti, mutta olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että jo pienillä valinnoilla voidaan vaikuttaa myönteisesti.

Tuunaus on ilmiönä siinä mielessä kiinnostava, että kun opiskelin 1990-luvun alussa artesaaniksi niin tuunausta ei käsitelty opinnoissa mitenkään. Olin jo tuolloin hyvin kiinnostunut kierrättämisestä ja yhdessä vaiheessa haalin miltei kaiken vaatetuksen kirpputoreilta. Koulussa kuitenkin teimme kaiken uusista materiaaleista ja kirjoittamattomana sääntönä oli "aina uutta ja priimaa". Hyvää opetuksessa oli se, että siellä opetettiin arvostamaan luonnonmateriaaleja ja laatua. Kuitenkin selkeä puute oli se, että opetuksessa ei koskaan pohdittu tuotteiden elinkaarta ja muita ekologiaan liittyviä asioita. Tänä päivänä varmaankin näitä asioita käsitellään luontevana osana opetusta. Jos olisin tänä päivänä nuori artesaaniopiskelija, päätyisin varmastikin tuunaustöiden pariin! :)

Laitan tässä muutaman esimerkin tuunailukokeiluistani. Ensiksikin kirpputorilta löytämästäni vanhasta pöytäliinasta tuunattu yöpaita.

Pöytäliinassa olevat kauniit kuviot saivat minut inspiroitumaan. Tämän tekeleen ompeleminen oli todella nopeaa ja helppoa - taitoin pöytäliinan pitkittäissuunnassa ja poikittaissuunnassa kahtia ja leikkasin kankaasta kimonohihaisen paidan. Ompelin kainalosaumat ja lisäsin pääntielle satiinivinonauhaa. Hihansuita ja helmaa ei tarvinnut huolitella mitenkään. Tekele on osoittautunut aivan fantastisen ihanaksi yöpaidaksi!

Ja tässä toinen yöpaita/tunika/mikä lie:

Tässäkin olen käyttänyt niinikään vanhoja pöytäliinoja. Hihoissa on käytetty pöytäliinaa, jossa oli kirjontakuvion näköistä koristesidosta. Leikkasin vanhan tunikan avulla kankaista sopivankokoiset kappaleet ja ompelin ne yhteen. Kaulukseen ja hihansuihin tein hieman kirjontaa, jotta saisin kankaaseen hieman lisäväriä. Helma näyttää vielä hieman repsottavalta. Alun perin ajattelin ommella helmaan vanhaa lakanapitsiä, mutta tällä hetkellä en tiedä, sopisiko se ollenkaan tyyliin. Enkä loppujen lopuksi tiedä, miten tätä tekelettä pitäisin. Yöpaidaksi se tuntuu jo liian hienolle, mutta arkisin sitä ei oikein töihinkään voi laittaa. Ideoita?

Tässä lähikuvaa hihojen kirjonasta.


Innostuin vuosi sitten kahvipussikasseista. Miten loistava idea tehdä täysin tarpeettomasta jätteestä jotakin uutta ja hyödyllistä. Inspiksen niihin antoi anoppini, joka on askarrellut niitä iltojensa iloksi. Olen ommellut keväällä muutaman kassin ja aikamoista opetteluahan se on ollut. Vaatehuoneessa lojuu tällä hetkellä aikamoiset kassilliset tyhjiä kahvipusseja. Mieskin naljaili viime viikolla, että meidän huusholli näyttää välillä ihan kaatopaikalle! :) Se lienee osuva kuvaus käsityöntekijän kodista! :D

Toivottavasti pääsen pian tämän "aarrearkun" kimppuun!

lauantai 8. elokuuta 2009

Vaatehuoneen kätköistä

Lauantain kunniaksi innostuin tarkastelemaan vaatehuoneen sisältöä ja pursuilevia käsityötarvikehyllyjä. Innokkaan käsityöntekijän tunnistaa siitä, että komeroissa ja vaatehuoneissa on tarvikkeita niin paljon, ettei aina muista, mitä kaikkea onkaan tullut hankittua. Jos keskeneräisistä käsitöistä myönnettäisiin mitaleita, niin niitä olisi minulla kohta enemmän kuin huipputason olympiaurheilijoilla. :)

Kauhean paljon yllätyksiä ei tullut tänään vastaan, mutta muutama valmis ristipistotyö, jotka hakevat vielä lopullista muotoaan. Tässä kaksi pari vuotta sitten tekemääni eläinaiheista ristipistotaulua, jotka eivät ole vielä saaneet kehyksiä. Näpertelin nämä erään sukulaisen syntymäpäivälahjaa varten, mutta pakettiin asti taulut eivät päätyneet. Ristipistomalli on peräisin 1980-luvun Suuresta Käsityökerholehdestä.



Kaapissa oli lisäksi tällainen valmis ristipistotyö. Tein sen viime kesänä valmiista kirjontapakkauksesta - yksi niistä tädiltäni saaduista kirjontapaketeista, joista kirjoitin aikaisemmin. Alun perin tämän kirjontatyön pitäisi olla pöytäliina, mutta olen miettinyt, että tästä kirjontatyöstä saisi myös kauniin tyynyn, vaikkapa lahjaksi. Omaan kotiini tuo tyyny olisi liian vaalea ja muutenkin liian arvokas, koska perheessämme oleva rakas nelijalkainen ystävämme pitää sohvalla löhöämisestä ja monesti se möyhentää tyynyt kunnolla kun hakee sopivaa makuuasentoa... Meidän nähden koira ei koskaan mene sohvalle, koska se tietää sen olevan kiellettyä. Mutta sitten kun isäntäväki on lähtenyt niin sitten mennään heti sohvalle. En tiedä, pystyykö tuota huonoa tapaa enää kitkemään pois.
Kangas on päässyt hieman ryppyyntymään kaapissa, mutta muuten se ei ole onneksi kärsinyt kaapissa olemisesta.

Kehystämöön ollaan siis menossa ensi viikolla eläintaulujen kanssa. Lisäksi otamme mukaamme toisen näistä Sisiliasta ostetuista keramiikkatauluista. Haluaisimme toisen näistä ulos seinälle ovikellon viereen, mutta ilman säänkestävää kehystä ei tätä kannata laittaa ulos sään armoille. Lisäksi täytyy kysyä kehystäjältä, miten taulu kannattaisi kiinnittää seinään, ettei se lähde helposti pitkäkyntisten mukaan.


Cave Canem on latinaa ja tarkoittaa suomeksi "varo koiraa". En tätä asiaa tiennyt, mutta latinaa osaava mieheni osasi kääntää tekstin. Sisiliassa näitä tauluja näki monien talojen ovenpielissä vieraita varoittamassa. Eli tästä on tulossa tuo pieni palanen Sisiliaa meidän kodissamme. :)

torstai 6. elokuuta 2009

Anoppilan aarteita

Viimeisestä päivityksestä on jo aikaa... töiden alku on vienyt ajan ja energian miltei täysin. En ole kauheasti jaksanut edes ajatella käsityökorin avaamista. Tuo asia kertoo, että asiat eivät ole aivan kohdallaan! On todella iso haaste palata töihin loman jälkeen. Nukkumisrytmit ovat sekaisin ja töissä joutuu kohtaamaan kaikki taakse jätetyt asiat - ja myös sotkut. Onneksi tänä vuonna ei ollut kävelevää katastrofia vastassa! :)

Tällä kertaa ajattelin esitellä muutaman anoppilan aarteen, eli anopille tekemiäni lahjoja. Niistä ensimmäiset ovat ristipistoilla koristellut tyynyt. Tyynyt on tehty muistaakseni vuonna 2002 (tai 2003), joten siitä on kulunut jo reippaasti aikaa. Aika mukavasti tyynyt ovat kuitenkin kestäneet aikaa ja kulutusta.



Tyynyjen kukkakuvio on itse suunniteltu. Käytin inspiraationa jotakin ristipistotyökirjaa, joten täysin tyhjästä malli ei syntynyt. Kuitenkin sovelsin kukkien malleja ja väritystä oman mieleni mukaan ja asettelin kukkakuviot tiiviisti vierekkäin. Muistaakseni työn reunuksen malli on melko samanlainen kuin kirjassa alun perin oli, mutta siitä on niin paljon aikaa, etten kauhean hyvin enää muista asiaa... kummallista, miten asioita unohtaa vuosien mittaan. Joka tapauksessa työtä oli mukavaa tehdä, kun sai käyttää omaa luovuuttaan. :)

Kukkakuvioiden piirtämiseen käytin apuna pientä ruutupaperia. Paperi on peräisin artesaaniopintojen ajoilta, hieman harvempaa ruudutusta kuin millimetripaperilla, mutta tiheämpää kuin ruutuvihkojen ruudutus. Sopii erittäin hyvin ristipistomallin suunnitteluun. Olen kuullut, että nykyisin on olemassa käteviä tietokoneohjelmia, joilla voi suunnitella ristipistomalleja yms. helposti ilman papereiden ja värikynien kanssa sähläämistä... ilmeisesti internetistä sellaisen saisi imuroitua jostakin? Jos joku teistä lukijoista osaa auttaa, niin otan tiedon mielelläni vastaan! :)

Tässä lähikuvaa tyynyn kukkamallista.



Ristipistot ovat rentouttavaa tekemistä. Yleensä tykkään itse suunnitella alusta alkaen uusia kuvioita tai soveltaa valmiita malleja ja tehdä jotakin aivan omannäköistä. Se on kuitenkin aikaa ja vaivaa vaativaa, ja joskus on mukavaa tarttua valmiiseen kirjontapakkaukseen käsiksi. Muutama vuosi sitten sain "perinnöksi" tätini komerosta sinne unohtuneita avaamattomia kirjontapakkauksia. Luultavasti työt ovat alun perin vanhan sukulaisen kuolinpesästä ja päätyneet tädilleni... Näistä pakkauksista tein viime kesänä yhden eli tämän neliönmuotoisen pöytäliinan, joka löysi tiensä anoppini syntymäpäivälahjapakettiiin - ja juhannuksena anoppilan saunan pesuhuoneen pöydälle.


Tätä työtä oli hauskaa tehdä, koska liinan kangas oli kevyt ja työ edistyi nopeasti. Työ oli mukana Sisilian matkallakin - oli mukavaa istuskella varjoisella terassilla päivän kuumimpina tunteina ja tehdä pistoja! Kirjontatyö lienee kaikkein kätevin käsityö mukaan matkalle, koska se ei vie isoa tilaa eikä paina paljoa.


Tässä lähikuvaa liinan kuvioista.



Anoppi on tykännyt kovasti tekemistäni käsitöistä, mikä on lämmittänyt mieltä. Joskus tosin tuntuu, että lahjoittelen kaikki onnistuneimmat käsityöt aina eteenpäin ja kotiin jäävät vain nuo puoliksi onnistuneet... Mutta voi olla, että olen väärässä. :)