sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Talven varalle neulottua, osa II

Yksi hauskimmista neuletöistä on villasukkien tekeminen. Kun ei pysty keskittymään monimutkaisten kuvioiden tekemiseen esimerkiksi väsymyksen vuoksi, niin villasukkien tekeminen on sopivan yksinkertainen käsityöprojekti. Sukkien tekeminen on myös hyvin luovaa, koska niihin voi yhdistää monenlaisia lankoja + värejä. Lisäksi villasukat ovat hyvä lahjaidea, ja kohtahan alkaa taas lahjustentekokausi lähestyä. :)

Kokeilin uutta Novitan 7 Veljestä Jättiraita -lankaa. Niistä syntyivät tällaiset sukat. Jättiraitalangasta neulominen oli hauskaa, tosin raitojen syntyminen aiheutti hieman päänvaivaa, koska langan valkoinen pätkä osui juuri kantapään kohdalle. En kuitenkaan lähtenyt purkamaan koko sukkaa, koska valkoinen raita osuu joka tapauksessa johonkin kohtaa sukassa. Näissä sukissa on yhdistetty paksumpaa mustaa villalankaa + Nalle-lankoja. Varressa käytin kaksinkertaisena yksiväristä violettia Nallea + violetinsävyistä Nalle Colori-lankaa, jotta paksuus olisi sama kuin mustassa langassa.


Näiden lankojen alkuperän tunnistaa edellisestä postauksesta... Ruusuneuleesta jäi kahden puseronkin jälkeen aikamoinen kasa erilaisia lankakeriä ja ne sopivat oikein hyvin villasukkien väsäämiseen.


Vaatehuoneestani löytyivät tällaiset lapaset, joita neuloin joitakin vuosia sitten lahjaksi sukulaisille + ystäville. Jossakin lehdessä (en enää muista missä) havaitsin talomalliset lapaset ja minähän innostuin niistä. Malli on itse suunnittelemani ja lapaset on tehty puhtaana kirjoneuleena. Tämä pari on jäänyt komerooni ilmeisesti sen vuoksi, että talon ovi kiristää hieman liikaa eikä ole onnistunut kauhean hyvin. No, joka tapauksessa luulen, että otan nämä käyttöön ensi talvena. Neulon lahjaksi jotakin uutta, koska en muista enää kenelle olen tällaiset lapaset jo lahjoittanut. :)


Neulominen ja käsityöt ovat olleet julkisuudessa paljon viime aikoina. Erityisen sympaattinen oli tämä IS:n viikonloppuliitteessä viime viikonloppuna ollut artikkeli nuoresta maanviljelijästä, joka neuloo maatöiden ohessa myssyjä ja muita neuletöitä. Tällaista lisää! :)
Anu Harkin uutta käsityöohjelmaa en ehtinyt katsoa viime viikolla. Onneksi Subtv:n sivuilta kyseisen ohjelman ehtii katsoa myöhemminkin... toivottavasti ohjelma ei poistu nettitv:stä ennen kuin ehdin katsoa sen.

Talven varalle neulottua

Neulominen on suuri intohimoni. Neulepuikkoihin tartuin muistaakseni jo ennen kouluikää. Neulepuikot ja -langat ovat seuranneet minua eri elämänvaiheiden ja paikkakuntien myötä. Aina on jotakin tekeillä. Tällä hetkellä keskeneräisiä neuletöitä on kotonani noin 5-10. Osa töistä valmistuu nopeasti, mutta joskus töiden kypsyttely kestää pitkään. Näinhän taiteilijoillakin käy - ideoiden täytyy muhia oma aikansa ennen kuin tulee valmista. :)

Tämä värikäs neulepusero on yksi uusimmista neulepuseroista. Malli on peräisin 1980-luvun Suuri Käsityökerho-lehdestä. Suuri Käsityökerho-lehti tuli silloin kotiimme ja selasin sitä 8-luokkalaisena nuorena neitinä... Ihastuin heti villapaidan malliin. Kun selailin vanhoja lehtiä toissatalvena, osui malli silmieni eteen - ja lähdin etsiskelemään sopivia lankoja puseroon. Sopivien sävyjen löytäminen ei ollut kovin helppoa ja siksi lopullisessa toteutuksessa on useita eri lankoja: Nallea, Woolia, Sisua ja joitakin muita lankalajeja. Hihojen sininen sävy oli alkuperäisessä mallissa voimakkaampi, mutta olen tyytyväinen tähän vaaleammansiniseen versioonkin.




Neuletta voisi luulla kirjoneuleeksi, mutta kuviot ovat kirjottu silmukoita jäljentämällä jälkikäteen. Varsinaisten kappaleiden neulominen oli nopeaa, mutta suurin työ oli kuvioiden kirjominen. Tässä muutamia lähikuvia neulepinnasta.



Näitä kirjoneulepuseroita tein itse asiassa kaksi kappaletta! Kun sain ensimmäisen puseron valmiiksi, en saanut mielestäni erästä ystävääni, joka oli vakavasti sairaana. Lankoja oli jäljellä aikamoinen kasa, joten päätin viedä valmiin puseron ystävälleni ja neuloa toisen kappaleen itselleni. Ystäväni oli erittäin ilahtunut lahjasta, ja toivottavasti se tuottaa iloa hänelle vielä pitkään!


Niinikään tämä "pappamallinen" neulepuseromalli on Suuresta käsityölehdestä. Lankana on Novitan 7 veljestä Polkka-lanka. Neule oli nopea ja hauska tehdä, koska kuviot syntyivät kuin itsestään. En ollut aikasemmin juurikaan neulonut tällaisilla pätkävärjätyillä langoilla, joten se oli todella hauska kokemus.Lopputulokseenkin olen ihan tyytyväinen.



Näiden puseroiden kanssa voikin ottaa talven vastaan. :)

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Syksyisiä unelmia

Syksy on alkanut. Viime aikoina olen ollut todella väsynyt, vaikka kaamosaika ei ole vielä alkanutkaan. Käsitöiden tekeminenkään ei ole kauheasti maittanut, koska energiaa ei ole oikein ollut... ja uutisten katsominen masentaa vain entisestään. Toivottavasti tämä olotila ei käänny miksikään pahaksi kaamosmasennukseksi syksyn edetessä talvea kohti.

Olenkin keskittynyt parhaaseen masentuneen olotilan karkoitukseen - unelmointiin. Olen viettänyt iltoja selaten vanhoja käsityölehtiä ja etsien kauniita malleja + inspiraatiota. Jo iäkäs isäni tiivisti kerran oivaltavasti unelmien merkityksen:"Ihmisellä pitää aina olla unelmia, ne kantavat elämässä eteenpäin". Jos jokin käsityö on lähellä unelmia, niin se on neulominen. En ole tässä blogissani vielä esitellyt yhtään neuletyötäni, mutta niitä - valmiita ja keskeneräisiä - kaapeissani riittää! :) Työn alla minulla on tällä hetkellä ainakin 3 neulepuseroa/takkia, sukkia ja yksi neulemekko. Neulomisen rentouttava vaikutus on aivan uskomaton - se on kuin lämmin syli, johon voi vajota, kun elämä tuntuu liian synkälle. Ja uusien töiden - joko itselle tai lahjaksi tulevien - suunnittelu on ihanaa. Kaikki unelmat eivät aina toteudu, mutta itse unelmointi on ihanaa. :)

Uneksin tällä hetkellä lämpimistä ja värikkäistä villaneuleista. Uneksin tunteesta, että voisin luoda langoista jotakin pehmeää, johon uppoutua. Tämä vanhassa Suuri käsityökerho-lehdessä (8/1991)ollut Sirkka Könösen neulepusero on todella inspiroiva.


Toinen upea vanhoista käsityökerholehdistä löytämäni inspiroiva malli on tämä tulppaanineule. Malli ja väritys on hyvin toisenlainen, mutta hyvin kaunis ja harmoninen. Malli on peräisin Suuri Käsityö-lehden numerosta 2/1997.


Vanhoja lehtiä selatessani olen oivaltanut, ettei käsityölehtiä kannata heittää koskaan pois. Vaikka muoti vaihtuukin ja oma maku muuttuu, niin vanhoista lehdistä voi yhtäkkiä löytää jotakin uutta ja inspiroivaa. Esimerkiksi joidenkin vaatemallien kaavoja ei välttämättä onnistu löytämään helposti. Tein viime keväänä itselleni flanellista pyjamaa ja peruspyjamakaavan löytäminen ei ollut yksinkertaista. Lopulta löysin sopivat kaavat 1980-luvun lopun Suuresta Käsityökerhosta. Eipä olisi uskonut, että lehden kaavoille tulee käyttöä 20 vuoden jälkeen!

Internet on mullistanut todella paljon unelmointia. Muistan, kun teinityttönä pyöräilin usein kunnankirjastoon selaamaan käsityölehtiä + kirjoja ja etsimään uusia ideoita. Nykyisin googlaamalla löytää mitä upeimpia luomuksia... Esimerkiksi tällainen Drops Designin virkattu nuttu ja hame ovat aika hauskoja. Näiden pohjalta voisi alkaa suunnitella jotakin hauskaa - joko itselle tai joululahjaksi.

Työkaverini M. houkutteli minua tänään käymään joku päivä töiden jälkeen Oulunkylässä sijaitsevassa LankaMaailma Nordiassa. M. kertoi, että kaupan valikoimien laajuus oli uskomaton. Voi olla, että tällaisen "käsityötarvikehamsterin" pitäisi pysyttäytyä tällaisista liikkeistä mahdollisimman kaukana. Mutta tuollaiset "unelmapajat" pitää ehdottomasti mennä testaamaan. :)

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Mietteitä vaatekaupan ekologisuudesta

Olen miettinyt viime aikoina hyvin paljon vaatteiden ja tekstiilien elinkaarta ja ekologisuutta. Internetissä paljon ajattelemisen aihetta ekologisuudesta olen saanut esimerkiksi Nein pitämästä Green Fashion Freak -blogista. Uutiset ilmastonmuutoksesta ja ympäristön saastumisesta ovat saaneet ajattelemaan omaa ekologista jalanjälkeäni. Minäkin pohdin paljon omaa "perintöäni", jonka jätän jälkeeni tuleville sukupolville. Uskokaa tai älkää, jotkut ihmiset ovat ihmetelleet, miksi mietin maapallon tulevaisuutta, vaikka minulla ole omia lapsia. Maapallomme on yhteinen, enkä ymmärrä miksen voisi ajatella asioita laajemmasta perspektiivistä, vaikkei minulla olekaan "oma lehmä ojassa". Enkä voi sille mitään, että kun näen naapurin pienet lapset aamuisin päiväkotiin menossa niin mietin, millainen maailma on, kun he ovat aikuisia. Koen olevani vastuussa teoistani heille, vaikkeivat he olekaan biologisesti omia lapsiani.

Nyky-yhteiskunnan ylenpalttinen yltäkylläisyys ahdistaa ajoittain paljon. Pahoinvointi iskee minuun monesti erityisesti suurissa kauppakeskuksissa vaeltaessani ja siksi yritän välttää niissä käymistä viimeiseen saakka. Erityisesti vaatetusteollisuuden "osta, osta, osta" -markkinointi ja nopeassa tahdissa vaihtuvat trendit ja mallistot ahdistavat. Vaikka pidänkin kauniista vaateista, niin minun on pitänyt rajoittaa vaatekaupoissa käyntiä. Olenkohan minä ainoa, joka tuntee kauppakeskuspahoinvointia?

Viime viikolla tuli todistettua jälleen kerran, että tieto lisää tuskaa. Tämä Ylen uutinen sai minut todella synkäksi. En voi uskoa vieläkään, että vaateliikkeet todella toimittavat täysin käyttökelpoista ja uutta vaatetavaraa suoraan kaatopaikalle. Ovatko liikkeiden omistajat todellakin näin välinpitämättömiä ilmastonmuutoksesta ja luonnonvarojen tuhlaamisesta? Eikö se, ettei vaatteita anneta eteenpäin kierrätykseen, ennemminkin pilaa yrityksen brändiä kuin täysin uusien vaatteiden kippaaminen kaatopaikalle? Omat pienet teot, kuten vanhojen vaatteiden tuunaaminen paremmaksi, tuntuu hyvin pienelle vastarinnalle tällaisen härskin luonnonvarojen tuhlaamisen rinnalla.

Viime viikolla kiertelin Helsingin keskustan vaateliikkeissä. Talouden taantuman havaitsi selkeästi. Monissa vaateliikkeissä oli tavallista parempia tarjouksia, ainakin Seppälässä ja Kappahlissa, joissa kävin. En muista koskaan nähneeni yhtä rajuja tarjouksia. Keskuskadun Seppälässä oli pitkä tangollinen alevaatteita, joiden hinnat olivat peräti 2-5 euroa! Osa ale-vaatteista oli Hanna Sarenin nimikkotuotteita. Hanna Sarenin nimellä Seppälä on ilmeisesti yrittänyt saada lisäpotkua myyntiinsä, mutta se ei ilmeisesti ole tehonnut tarpeeksi hyvin. En voinut sille mitään, että vaatetankoja selatessani näin sieluni silmin näidenkin vaatteiden todennäköisen tulevaisuuden - Ämmässuon kaatopaikan. Voitte kuvitella, millaisissa lukemissa pahoinvointini oli.

Mitä ihmettä tavallinen kuluttaja voisi tehdä, että uusien tuotteiden rahtaaminen kaatopaikalle loppuisi?

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Kaapin kätköistä - ristipistopakkaukset

Kaapin kätköistä löytyy kummasti aina vain aloittamista vailla olevia käsityötarvikkeita. Ristipistopakkauksiakin on useita... Tässä yksi ristipistopakkaus, jota olen haaveillut taulua keittiön seinälle tai johonkin muuhun sopivaan paikkaan.

Tässä on ruusuaiheinen pöytäliinapakkaus, yksi niistä tädiltäni saaduista kirjontapakkauksista. Valokuvaa valmiista liinasta ei ollut pakkauksessa, mutta tuosta pistelyohjeesta näkee kuitenkin aika hyvin mallin. Tästä voisi tehdä vaikka anopille joululahjan! (Apua, nyt täytyy toivoa, ettei anoppi näe tätä kirjoitusta.. :)



Muutama pienempikin kirjontapakkaus kaapista löytyy... eli tällaiset kortti/minitaulupakkaukset. Pienempi tuli muistaakseni joskus Atelje Margarethasta tilauksen kylkiäisenä. Toisen ostin joskus jostakin ja siitä tullee jossakin vaiheessa varmasti lahjusta veljeni pienelle tyttärelle tai kälyn lapsille. Tuolle nalleherralle ei voi muuta kuin hymyillä, joten se saa varmasti lahjan saajankin hymyilemään!

Ikuisuusprojekti valmis - tuolinpäälliset

Nyt on aihetta iloon - sain toissailtana valmiiksi yli kolme vuotta kestäneen ikuisuusprojektin eli uusien tuolinpäällisten ompelemisen! Saimme häälahjaksi anopilta + appiukolta kolme vuotta sitten ruokapöydän + 6 tuolia. Tuolien istuimet on verhoiltu samettikankaalla ja ne ovat aika arat lialle... muutama tuoli oli saanut jo aika inhottavan likaisia tahroja. Mietin, että irrotettavat tuolinpäälliset, jotka voi tarvittaessa laittaa pesukoneeseen, voisivat olla hyvä ratkaisu tuolien käyttöiän pidentämiseksi.

Tässä valokuva tuolista ilman tuolinpäällistä.

Tuoleissa on kaunis puukoriste selkänojassa - puuvilu, tai miksi tätä kutsutaankaan... Mutta joka tapauksessa tuolit ovat mielestäni erittäin kauniit.


Ostin Fabrisson Tuusulan myymälästä palakangaskorista vaaleaa samettista sisustuskangasta kesällä 2006, kun tuolit olivat tulleet meille. Kuitenkin projektin aloittaminen aina vain venyi ja venyi... kummallista, miten ns. hyödyllisiä ompeluprojekteja monesti lykkää loputtomiin. Sain elokuun puolella itseäni niskasta kiinni ja puoliksi pakotin itseni ottamaan kankaan esille. Mutta ihme ja kumma, siitä se projekti lähti liikkeelle. Pikku hiljaa, mutta sittenkin. Ongelmia tuli tietysti matkaan, koska en ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa aikaisemmin. Joskus viitisen vuotta sitten päällystin tuolien istuinosia, mutta kankaan niittaaminen tuolin istuinosan päälle oli paljon helpompaa kuin tämä.

Tein ensin huonommasta kankaasta kaavat leikkuuta varten. Koska tuoli on muodoltaan pyöreä ja epäsymmetrinen, päätin tehdä kaavat muotoilemalla kankaan tuolin päälle. Aluksi suunnitelmissa oli päällisen tekeminen niin, että kangas koottaisiin tuolin istuimen alle, mutta jouduin toteamaan, että tuolin kaarevat jalat estävät sen eikä lopputulos näytä hyvälle. Hetkisen aikaa raavittuani päätä päädyin helpompaan ratkaisuun ja ajattelin ommella "päällispussit". Ensimmäinen koekappale näytti tältä ompeluvaiheen jälkeen.


Olin tyytyväinen "pussimalliin", se tuntui tuovan tuolin tyylin oikeuksiinsa. Kuitenkin jotakin tuntui puuttuvan... ja jäin miettimään, pitäisikö päällisessä olla koristeita. Päädyin käymään työpaikan lähellä olevassa Selma Palmun tekstiiliputiikissa 4. Linjalla. Löysin sieltä upeaa, raumanpitsiltä näyttävää pitsinauhaa, joka kruunasi lopputuloksen. Tässä kuva valmiista tuolinpäällisestä.

Tuolinpäällisen ompelu selkäpuolella oli hieman vaikeampaa. Suunnittelin lopuksi tällaisen "lärpäkeratkaisun" eli liitin kaksi kangaskappaletta menemään keskipuun kummaltakin puolen taakse ja ompelin nepparit, joilla takaosan saa pysymään kiinni. Hieman hikistä hommaa saada kokonaisuus toimimaan, mutta olen suht tyytyväinen lopputulokseen.

Kuten kuvasta huomaa, kangas meinasi loppua kesken kaiken. Ja se loppuikin. Yhdistelin palasia parhaani mukaan, ja mm. tämän tuolinpäällisen takaosaan on yhdistetty useita pienempiä palasia. Lopulta minulle kävi kuin hiirelle kissalle takkia ommellessa, eli kädessä oli enää kasa kangassilppua, josta ei saanut yhtään mitään. Tästä aiheutui aikamoisesti päänvaivaa, koska Fabrisso-ketju meni nurin joitakin vuosia sitten eikä samanväristä kangasta ollut helppoa löytää. Lopulta satuin löytämään Järvenpään Tarjouspalasta ohutta käsityökangasta, joka oli värisävyltään miltei prikulleen samanlaista. Laitoin kankaan kaksinkerroin leikatessa ja sain paksuuden melko samaksi... Kyllähän eron vielä huomaa, mutta kangasta on onneksi vain kahdessa tuolinpäällisessä ja palat ovat pieniä. Ehkäpä tämä annetaan minulle anteeksi! :)

Selma Palmun tekstiililiikkestä vielä sen verran, että se on oiva ostospaikka käsityön tekijälle. Liike näyttää ehkä hieman vanhanaikaiselle ulkoapäin, mutta putiikkia pitävällä rouvalla on yllättävän laaja valikoima kaikenlaista tarviketta. Osan rouva kaivaa tiskin alta tai takakomerosta, kun osaa vain kysyä... Tällaisissa putiikeissa asiointi on todella kivaa! Selma Palmun putiikista on ollut viime aikoina juttua Hesarissa ja Ylen Priima-ohjelmassakin putiikin pitäjää haastateltiin. Hienoa, että persoonalliset kivijalkaliikkeet ovat vielä voimissaan Helsingin Kalliossa.