torstai 31. joulukuuta 2009

Hyvää uutta vuotta 2010!

Uusi vuosi on kohta ovella. Joulun aika alkaa vähitellen väistyä, mutta vielä on joulua jäljellä... Tässä vielä esittelykierrokselle joululahjoja ja muita joulunajan väkerryksiä.

Tein aattoaamuna ylimääräisistä joulukuusen oksista joulukuusiasetelman anoppilan pihasaunan pukuhuoneeseen. Joulukoristelaatikosta löytyi hauska tikun päässä koreileva joulupukki, joka sopi oksien joukkoon kuin nakutettu. Tällainen asetelma sopisi myös "laiskan naisen" huusholliin joulukuuseksi!

Ennen joulua väkerretty joulukoriste näyttää tällaiselle kuusessa.


Joululahjojakin voi varmasti jo esitellä hyvällä omallatunnolla. :) Joulun perinteinen lahja eli villasukat olivat pop tänäkin jouluna. Tässä paketteihin tänä jouluna päätynyt joulusukka-armeija.


Pikku L. sai lahjaksi vaaleanpunaisen hameen ja puseron. Lankana on käytetty Novitan virkkauslankaa kaksinkertaisena, koska sopivanpaksuista puuvillalankaa ei löytynyt sopivanvärisenä. Kaksinkertaisella langalla neulominen onnistui hyvin.









Oikein hyvää uutta vuotta 2010 kaikille käsityön ystäville!


tiistai 29. joulukuuta 2009

Tuolinpäällinen vihdoin valmis

Virkattu tilkkupeite, josta kerroin jo aikaisemmin, valmistui sopivasti ennen joulua. Tältä näyttää kaatopaikkatuomion saaneista langoista tehty peite anoppilan tuolin päällä!

Anoppi ilahtui kovasti lahjasta ja kiitteli kovasti. Tuntui todella mukavalle, sillä viimeistely meni viime metreille ja stressasin hieman, saanko kaiken valmiiksi ennen anoppilaan lähtöä.

Kun peite oli paikoillaan, huomasin että jalkarahikin olisi pitänyt ottaa huomioon... onneksi lankoja ja kankaita on vielä jäljellä, joten seuraavaksi täytyy tehdä jalkarahillekin oma peite.






Toinen puoli peitteestä on tehty tekstiilityökeskuksesta ostamistani poistokankaista. Yhdistin kaksi tummansinistä kangasta yhteen ja lopputulos oli mielestäni toimiva. Anoppi mietti, että käyttäisi tätä tummempaa puolta arkisin ja virkattua puolta vain pyhinä.

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Tällaisista projekteista jää hyvä mieli!

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Joulumieli ja käsillä tekeminen

Joulu on kohta ovella ja työkiireet ovat hellittäneet. Enää hieman vaivannäköä kodin koristamiseen ja jouluruokien tekemiseen, sitten kaikki on valmista!

Joulu on minulle vuosi vuodelta tärkeämpi juhla. Se on hieman hassua, sillä meidän perheessämme ei ole lapsia, joille joulua pitäisi valmistaa. Kuitenkin pidän joulun tunnelmasta, siitä että kaikki kiire ja suorittaminen pysähtyy. Saa vain olla ja nauttia rauhasta ja kaikesta kauniista keskellä talven masentavinta pimeyttä. Luultavasti jouluinnostus johtuu kohdallani halusta paeta pimeää kaaosta. On mukavaa keskittää ajatukset johonkin mukavaan, kun valon määrä vähenee. Ja on turvallista, että on traditioita, jotka toistuvat samalla tavalla vuodesta toiseen. Elämässä on jatkuvuutta ja varmuutta, vaikka monet asiat muuttuvat.

Käsillätekeminen kuuluu olennaisena osana jouluun. Ehkä myös siksi pidän joulusta, koska saan hyvän syyn tarttua neulepuikkoihin ja ompelukoneeseen. On mukavaa ilahduttaa toisia itsetehdyillä lahjoilla. Myös leipominen, ruuanlaitto ja koristeiden askartelu on ihanaa. Kunhan niistä ei tee suorittamista ja uutta stressinaihetta itselleen. Viimeisten parin kuukauden aikana on ollut ihanaa istahtaa nojatuoliin illalla neuletyön kanssa ja suunnitella, mitä muita lahjoja vielä väkertäisin lahjaksi läheisilleni. Ajanpuute on tosin kiusannut minua, joten olen ihan puolitosissani miettinyt, että ensi vuonna aloittaisin joululahjatöiden tekemisen heti heinäkuun jälkeen. :)


Yksi perheenjäsen odottaa jo kovasti joulupukkia... :)


Joulunvietto ja ekologisuus ovat mietityttäneet minua viime aikoina. Eivät pelkästään tarpeettomien lahjojen haaliminen ja lahjapaperiröykkiöt roskiskatoksissa joulun jälkeen, vaan myös joulukoristeiden kohtalo joulun jälkeen. Hiljattain eräs henkilö kertoi heittävänsä joulukoristeet roskikseen joulun jälkeen, kun ne "menevät pois muodista" niin nopeasti. Kaiken pitäisi aina olla uutta ja hienoa. En ole aikaisemmin ymmärtänytkään, että trendiajattelu ulottuu myös joulukoristeisiin. Viime talvena trendiväri oli kuulemma musta ja tänä vuonna jotakin muuta... en ymmärrä, en sitten ollenkaan. Lyhytnäköistä ja epäekologista toimintaa.

Minulle joulukoristeet ovat osa jatkuvuutta ja joulun traditiota. Vanhojen, jopa vuosikymmeniä vanhojen koristeiden kaivaminen kaapista on viehättävää, yksi joulun kohokohdista. Äitini tekemät kartonkiset joulutontut ja veljeni kanssa väkertämät kuusenkoristeet... tuskinpa mistään laatikosta löydy niin paljon muistoja kuin joulukoristelaatikosta. Joskus koristeista luopuminen kirpaisee yhtä kovasti kuin vanhasta ystävästä luopuminen. Kotona jouduimme luopumaan joulukuusen sähkökynttilöistä, kun niihin ei enää saanut varakynttilöitä. Ne olivat kestäneet yli 3 vuosikymmentä ja kestivät paljon pidempään kuin valmistusmaa, jossa ne oli tehty. Kynttilälaatikossa oli teksti "Made in DDR". :)

Joulu on kohta ovella ja kiire väistyy joulurauhan tieltä. Vuoden odotetuin aika on ovella.


Rauhallista ja iloista joulua kaikille!


lauantai 19. joulukuuta 2009

Joulumieltä ja koristeita

Joulu on lähestymässä ja joulumieltä on ilmassa. Kynttilät, koristeet, jouluvalot, kaikkea kaunista kotiin. Ja ulkona kaunis luonto, kuin suoraan satukirjasta. Koko lauantaipäivä on kulunut jouluasioiden merkeissä, kotia koristellessa ja viimeisiä joululahjoja viimeistellessä.

Tänään tapahtui myös yksi murheellinen asia. Ripustin uuden joulukranssin ulko-oveen. Tässä kranssi ennen ja jälkeen kohtalokkaan ovenkolautuksen...



Ilmeisesti parinkymmenen asteen pakkanen haurastutti kelloa niin paljon, että se kolahti kokonaan sirpaleiksi. Palasia kerätessäni itketti kauheasti, vaikka sanotaan, että sirpaleet tuovat onnea. Toisaalta kello olisi voinut rikkoutua ennemmin tai myöhemmin.

Kultamussukan kanssa lenkillä ollessani mietin, mitä tehdä kranssille. Sitten muistin häihimme ostetun metallisen kellon, joka löytyi onneksi helposti vaatehuoneen laatikosta. Ihan yhtä nätti se ei ole kuin tuo rikkimennyt sininen kello, mutta ihan kivasti sekin sopii kranssiin. Nyt ei pitäisi tulla enempää kellonsirpaleita. :)

Teippasin kellon kielen ympärille paperia ja maalarinteippiä, jotta se ei kälkättäisi niin paljoa ovea avattaessa. Ei kovinkaan kaunis lopputulos, mutta täytyy miettiä, löytyisikö "kälkätysongelmaan" muu ratkaisu.

Kälyltäni lahjaksi tullut enkelikoriste löysi paikkansa makuuhuoneen ikkunasta. Kaunis kuin koru.



Muutama joululahjakin on jo saatu. Mukava työkaverini M. antoi tämännäköisen nyytin käteeni joululounaalla ollessamme. Kuulemma Aarikan myymälässä tämä pussi oli ollut sen näköinen, että se haluaisi lahjaksi minulle. Aivan ihana lahja.


Joululahjojen viimeistely on käynnissä. Muutama työ on tosin enemmän kuin vähän kesken, mikä hieman stressaa. Maanantaina pitäisi vielä käydä ostamassa vanulevyä, jonka olin unohtanut. Toisaalta olisi helpompaa ostaa kaikki lahjat valmiina, jotta viimeiset päivät ennen joulua voisi ottaa rennosti. Kaikesta huolimatta tämä puuhaaminen on niin valtavan kivaa, ettei sitä vaihtaisi pois mistään hinnasta.

Tässä yksi viime metreillä oleva joululahjatyö, mutta ei paljasteta siitä vielä enempää.:)

Ihanaa joulunodotusta kaikille!
Nauttikaa kauniista talvisäästä ja kynttilän loisteesta!

tiistai 8. joulukuuta 2009

Joulutontut ja muita savitöitä

Kaivoin viikonloppuna joulukoristeita kaapin perältä ja käsiini osuivat nämä tonttumaiset kaverukset. Ne syntyivät viime syksynä savityökurssilla. Mitään valmista mallia tonttuihin minulla ei ollut, ne syntyivät itsestään kartionmallisten savilevyjen päälle. Miespuoliseen tonttuun olen ihan tyytyväinen, mutta naistonttu näyttää kieltämättä aika psykedeeliselle! Kuitenkin olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, tällainen naivismin ystävä kun olen... :D

Tonttujen pinnasta osa on lasitettu värilasitteilla ja osa on jätetty ilman lasitetta. Viininpunainen lasite on epätasainen, mutta menettelee se näinkin. :)

Kaapin perällä oli muutama savityö, joka hakee paikkaansa kotonani, kuten tämä taulu.


Savityössä käytin apuna kukkakaupasta ostamaani koristeoksaa, virallista nimeä kasville en muista. Floristi oli ihmeissään, kun haalin näitä oksia mukaani kaupasta ilman että niitä sidottiin mihinkään kimppuun... hän taisi pitää minua hieman tärähtäneenä. Joka tapauksessa lopputuloksesta tuli mielestäni hyvä.

Toinen kotona paikkaa hakeva savitaulu on tällainen. Tässä taulussa on käytetty väritykseen sekä lasitetta että rautaoksidia.


Joskus ihmettelen sitä, miten vähän aikaa tuntuu löytyvän sisustuspuuhille. Aina tulee jotakin muuta kiireellisempää, vaikka pidänkin kaikesta kauniista. Toivottavasti joululomalla ehtisin ripustella nämä taulut seinälle.

Omaa paikkaansa hakee myös tämä ihanankaunis enkelikoriste, jonka sain lahjaksi veljeni perheeltä. Yleensä en pidä kauheasti enkeliaiheista, mutta tämä on kaunis. Suunnitelmissa on ripustaa enkeli makuuhuoneen ikkunaan. Toivottavasti se tuo mukanaan onnea ja hyvää mieltä.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Kauneuden hoitava vaikutus

Istuin tänään lähijunassa töistä tullessani. Olin todella väsynyt, työpäivä oli kiireinen ja monet asiat eivät menneet niin kuin olisin halunnut. Nostin väsyneen katseeni ja yhtäkkiä huomasin sen. Vaaleanturkoosin neuleen. Katseeni nauliutui neulepuseron kauniiseen pitsineulekuvioon. Koukeroinen lehtineulemalli sopi hyvin vaaleanturkoosiin lankaan, jossa oli hennosti pörröisyyttä. Puseron alla oli valkoinen trikoopaita, minkä pohjalta mallin kuviot erottuivat hyvin. Pusero hehkui lämpöistä kauneutta keskellä maanantai-iltapäivän ankeutta.

En tiedä, kuka neulepuseron omistaja oli , mutta muistan varmasti tuon hetken loppuikäni. Tuo pusero pelasti päiväni kauneudellaan.


Olen monesti viime aikoina miettinyt kauneuden merkitystä ihmiselle. Vaikka olen jo lapsesta pitäen pitänyt kauniista väreistä ja tavaroista, en ole aina osannut antaa kauneudelle sitä merkitystä, mikä sille kuuluu. Ehkäpä vanha sananlasku "rumat ne vaatteilla koreilevat" elää liian vahvasti suomalaisessa kulttuurissa... Nuorena artesaaniopiskelijana minulla oli vaihe, jolloin kärsin paljon siitä, että olin valinnut ammatikseni "kauniin turhuuden", jolla pyritään myymään lisää ja lisää tuotteita. Melkein jätin opinnot tuon tunteen tuoman ahdistuksen vuoksi. Suoritin kuitenkin tutkinnon loppuun, vaikka vaihdoin alaa miltei samantien.

Kauneuden merkitys on paljon muutakin kuin pelkkä myynninedistämiskikka. Kauneus itsessään on tärkeää, ilman sitä olennainen osa elämästä on poissa. Muutimme nelisen vuotta sitten rivitaloalueelle pois keskustan kerrostalosta. Olin tuolloin hyvin stressaantunut ja onneton elämässäni. Uuden asuinpaikan myötä oloni kuitenkin parani pian. Yksi tärkeimmistä syistä olivat kauniit piha-alueet. Ei rikottuja pulloja, ei tupakantumppikasoja eikä sinne tänne viskottuja roskia. Vaan kauniita ruusupensaita, pensasaitoja, somia kukkaruukkuja kasveineen.

Mitä nuo kauniit ja "turhamaiset" asiat minulle siis opettivat? Sen, että kauneutta ei saa väheksyä. Se hoitaa mieltä ja parantaa stressiä ja monia avoinna ammottavia haavoja.

Toivoisin, että olisin uskaltanut nykäistä turkoosipuseroista neulovaa naista hihasta ja kiittää häntä kauniin hetken tuomisesta raskaan arkipäiväni keskelle. Myös internetin blogimaailmassa olen kokenut upeita kauneuden kokemuksia, kuten esimerkiksi Olivienon hienossa Olen kotona -blogissa.

Kiitos teille kaikille taitaville käsityöntekijöille, jotka luotte kauneutta tähän maailmaan.