torstai 7. tammikuuta 2010

Tekstiilien ekologisuus

Eri tekstiilien ekologinen jalanjälki on mietityttänyt minua paljon viime aikoina. Kun menee kangaskauppaan tai lankakauppaan, niin mikä valinta on ympäristöystävällisin? Pitääkö ostaa luonnonkuituja, muuntokuituja vai tekokuituja? Onko luomupuuvilla parempi vaihtoehto kuin bambu- tai soijakuidut? Ovatko tekokuidut yhtä ekologisia pitkällä aikavälillä kuin aikaa myöten maatuvat ja hajoavat luonnonkuidut ja muuntokuidut? Entä jos ostan soijakuidusta tehtyjä tekstiilejä, niin onko se pois ruuantuotannosta jossakin päin maailmaa? Ovatko bambukuituja varten kasvavat pellot otettu pois viljanviljelyltä?

Kun opiskelin artesaaniksi 1980- ja 1990-luvun vaihteessa, meille opiskelijoille suitsutettiin luonnonkuitujen ehdotonta paremmuutta. Erään opettajan mukaan käsityötä ylipäätään ei kannata tehdä missään tapauksessa tekokuiduista, koska hänen mukaansa luonnonkuitujen kestävyys on parempi kuin tekokuitujen. Tämä piti varmastikin paikkansa parisenkymmentä vuotta sitten. Tekstiiliopin tunneilla keskusteltiin jonkin verran muuntokuitujen tuotantoprosessista ja niistä syntyvistä päästöistä. Kävimme myös Valkeakosken Säterillä katsomassa viskoosin ja polyesterin tuotantoa ja muistan hyvin, miten meidän piti varoa rikkihapporoiskeita, joita tuotantolinjalta saattoi ryöpsähtää vaatteille. Eräs opiskelukaverini löysikin kotona vaatteistaan rikkihapon tekemiä reikiä matkan jälkeen. Teko- ja muuntokuitujen ympäristöhaitat tulivat konkreettisesti esille.


Puuvillan epäekologinen tuotantotapa paljastui minulle myöhemmin 1990-luvulla. Koulussa puuvillan roolia ja sen ekologisuutta ei koskaan kyseenalaistettu. Nykynäkökulmasta tämä on hyvin yksipuolista ja naiivia, mutta täytyy tosin muistaa, että ekologinen ajattelu ei ollut mitenkään tapetilla parikymmentä vuotta sitten. Opetuksesta minulle jäi selkäytimeen puuvillan ehdoton paremmuus kaikkiin muihin kuituihin nähden.

Mutta mikä on lopullinen totuus tekstiileistä? Olen etsinyt viime aikoina tietoa eri lähteistä ja pyrkinyt tyydyttämään mielessä syntyneitä kysymyksiä. Kysymyksiä on paljon, mutta vastauksia vaikuttaa olevan vähän ja ristiriitaista tietoa on paljon. Kaikkien tietolähteiden todenperäisyyttä on myös vaikeaa varmistaa, varsinkin jos tietoa tarjoava yrittää myydä jotakin tuotetta vedoten tekstiilikuitujen "ekologisuuteen" tai "ekologiseen tuotantotapaan".

Yksi asia on kuitenkin päivänselvää. Turhaa kuluttamista kannattaa välttää ja kierrättäminen kannattaa.

3 kommenttia:

nei kirjoitti...

Hyvä postaus, olen itse miettinyt paljon juuri samaa. Loppupäätelmä minulla on, että kierrätetty on aina paras. Yllättävän paljon olen löytänyt käsityötarpeisiin kankaitakin kierrätettynä, esim. kuolinpesistä upeita vanhoja kankaita.

Aika hurja tuo rikkihappohomma... onneksi nykyään tehdään tekokuituja myös kierrätetystä muoviaineksesta. Sen soisi lisääntyvän!

Käsityöperhonen kirjoitti...

Kierrätyksen merkitystä on todella. Ja tietysti se, että ostaa vain tarpeeseen eikä huvikseen. Tästä teemasta oletkin kirjoittanut monta hyvää kirjoitusta!

Rikkihappo on olennainen kemikaali, kun kuusisellusta tehdään viskoosia. Luultavasti viskoosikuidun tekoon tarkoitetut koneet ovat nykyisin niin kehittyneitä niin ettei roiskeita tule ohikulkijoiden päälle. Bambukuidut ja muut muuntokuidut valmistetaan todennäköisesti samantyyppisessä prosessissa, eli kuitu muunnetaan kemikaalien avulla tekstiilikuiduksi. Sen vuoksi olenkin pohtinut paljon sitä, kuinka ekologinen esimerkiksi bambukuitu loppujen lopuksi on, jos kuidun valmistamiseen tarvittava kemiallinen prosessi aiheuttaa saasteita tehtaan lähiympäristöön. Tämän kysymyksen selvittämiseen tarvittaisiin varmaankin hieman tutkivaa journalisimia. :)

Nipsutin kirjoitti...

Sinulla onkin mielenkiintoinen blogi. Samoja asioita olen itsekin pohdiskellut. =)