torstai 7. lokakuuta 2010

Käsityö luo sosiaalisuutta

Viime päivinä olen joutunut hupaisiin tilanteisiin. Olen kantanut repussani mukana kananpojankeltaista sukankudinta ja neulonut sitä lähijunassa työmatkoilla. Ihmisten reaktioiden tarkkaileminen on ollut mielenkiintoista, monet heistä jäävät tuijottamaan minua. Joidenkin mielestä lienee erikoista, kun liituraitaan pukeutunut nainen neuloo keltaista sukkaa työmatkalla. Ihmiset ovat yleensä aika vaitonaisia PK-seudun lähijunissa, mutta nyt he ovat innostuneet keskustelemaan. Ja nimenomaan käsitöistä.

Yhtenä iltana kotiin tullessani teinitytöt huudahtivat: "Ihana väri, ihanan näköinen! Mitä sä teet siitä?" Heidän kanssaan tuli juteltua lyhyt, mutta antoisa hetki ennen kuin he jäivät pois junasta.

Eilen illalla tulin kotiin seitsemän aikaan illalla ja vastapäätä minua istuva rouva innostui jututtamaan minua, mistäpäs muusta kuin kanarialinnun keltaisesta neuletyöstäni. Puhuimme ummet ja lammet käsitöistä, sitten juttu siirtyi kaikenlaiseen muuhunkin koulujen opetuksen tasosta lasten kehittymiseen ja ties mihin. Jutusteluun liittyi mukaan myös muita junassa olevia. Muut lähellä olleet tuntuivat seuraavan kiinnostuneena polveilevaa jutusteluamme, vaikka olivat muuten vaiti. Taisimme olla heille piristystä ankealla junamatkalla.

On mielenkiintoista, että käsityön tekeminen saa tuppisuiset suomalaiset puhumaan. Ehkäpä se merkitsee arkisissa ympyröissämme lämpöä ja rentoutumista, mikä saa ihmisen avautumaan. Tai sitten se on hyvä syy, jolla voi aloittaa keskustelun toisen kanssa. Joka tapauksessa on mukavaa, että käsityö luo myös sosiaalisia suhteita ihmisten välillä.


Olen viime päivinä ollut aivan totaalisen rakastunut Karnaluksista ostamaani Super Tajmahal-lankaan, joka on merinovillan, silkin ja kashmirin sekoitusta. Lanka on upean pehmeä ja neulominen sujuu kuin unelma... tällainen työ on syntymässä. Ja tietysti taas lehtikuvioita, heh!


Alakerrassa uudella patjalla makaa tyytyväinen perheenjäsen iltalenkin jälkeen. Toivottavasti neiti ei innostu ensi yönä ulisemaan unissaan, vaan antaa kotiväen nukkua rauhassa.

3 kommenttia:

Irma kirjoitti...

Mukava postaus! Olen joskus kokenut samaa kaukojunissa.
Tuntuu että nuoriso arvostaa neuleita enemmän kuin ennen, minusta on mukavaa kun omillekin lapsille on äidin tekemät tumput, sukat ja pipot kelvannu.
Kauniita lankoja molemmat! Ja kauniin näköistä ja väristä tuo lehtikuvioaloitus, tuleeko siitä pusero?
Toivottavasti neiti antoi nukkua rauhassa.
Hyvää viikonloppua!

Käsityöperhonen kirjoitti...

Nuoret todellakin tuntuvat antavan käsityölle arvoa. Ihan mukavaa, sillä välillä helsinkiläisissä kauppakeskuksissa pyöriessä saa vaikutelman, että he arvostavat vain pintamuotia myyviä kauppoja. Lehtikuviosta tulee lyhythihainen pusero/liivi. Malli on hieman epätavallinen, laitan tänne kuvia sitten kun se valmistuu!

Neitiprinsessa on malttanut nukkua rauhassa, mutta aina silloin tällöin se ulisee unissaan. Siihen on onneksi tottunut, mutta on silti kurjaa herätä yöllä haikeaan valitukseen... mutta onneksi tosiaan aika harvoin neiti kuvittelee olevansa susi. :) Kivaa viikonloppua sinullekin!

Anonyymi kirjoitti...

Kyl stadis on aina stikattu stoges, ei ihmeellistä...