sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Tuunatut sohvatyynyt

Näin kevään korvilla olen saanut aikamoisen pukeutumis- ja kodinsisustusvimman. Komeroista on lähtenyt kauhea kasa vanhoja vaatteita kierrätykseen ja tuunattavaksi. Päässä on tuhansia suunnitelmia uudistaa vaatekomeroa ja kotia.

Yksi suuri murheenkryyni kodissamme ovat olleet kamalan näköisiksi menneet tummanpunaiset sohvatyynyt (kiitos kultamussukan) ja päätinkin tarttua tuumasta toimeen. Vanhat tyynyt pois ja uusia tilalle! Vaatekaapista löytyi tällaisia neulepuseroita, joiden käyttöikä neulepuseroina on auttamattomasti ohitse.

Tässä kuva materiaaleista ennen tuunausta...

... ja tässä tuunauksen jälkeen!


Epäilin ensin, onnistuuko sohvatyynyn päällisen tekeminen neulemateriaalista, mutta ompelu onnistui hyvin. Osa puseroista näyttää itse asiassa paremmalle tyynynä kuin puserona.

Kaapin perällä on ollut pitkään pala sisustuskangasta, jonka kudoin kangaspuilla artesaaniopintojen aikana. Puuvillalangasta ja samettilangasta kudottu kangaspala on etsinyt uutta kohdetta pitkään. Kun kangas tuli vastaan kaappia siivotessani niin se oli menoa...

Tässä kangaspala ennen ompelua...



... ja tässä ompelun jälkeen.


Käsinkudottu kangas oli hankalampaa ommella kuin muistinkaan. Kangas liestyy paljon helpommin kuin tehdasvalmisteinen kangas. Kuitenkin lopputulos on hyvä ja tykkään näistä samettipintaisista tyynyistä paljon.

Kultamussukka ei ole vielä päässyt testaamaan sohvatyynyjä, katsotaan pitääkö se uusista yhtä paljon kuin muodottomaksi venyneistä tummanpunaisista sohvatyynyistä.


Viime viikolla Kampin Anttilassa silmiini osui Novitan jättiraidan sammalen- ja limenvihreäsävyiset lankakerät. En yleensä tykkää näistä värisävyistä, mutta tämä lanka veti katseeni puoleensa kuin magneetti... ja pitihän se ostaa sukkalangaksi. Värit ehkä toivat mieleeni kasvavat kasvit ja kevään. Odotankin jo innoissani kevättä ja luonnon heräämistä.

maanantai 22. helmikuuta 2010

Kuvahaaste

Sain tänään Sadulta kuvahaasteen. Eli haasteessa avataan kuvatiedostoista neljännen kansion neljäs kuva ja julkaistaan kuva selitysten kera. Sen jälkeen haastetaan muita mukaan.

Kansiostani löytyi tällainen kuva kesältä 2007, joka tuskin tarvitsee erillisiä selityksiä. :)



Kuvahaaste siirtyy minulta eteenpäin Limelle.

Kirjoittelen lähipäivinä lisää keskeneräisistä käsityöprojekteistani, jotka etenevät melko kivasti huolimatta pakkassäästä ja talviuupumuksesta. Pysytään kanavalla!

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Kirjottu liina ja uusia käsityökirjoja

Viimeisen viikon ajan olen yrittänyt tehdä inventaariota käsityökaappiin ja tehdä valmiiksi keskeneräisiä töitä. Olen myös aloittanut muiden kaappien siivoamisen kotona. Tämä on aivan selvä kevään merkki! :)

Sain valmiiksi tällaisen pöytäliinan. Liina on valmispakkauksesta, jossa kuviot olivat painettuna kankaalle. Aloitin työn tekemistä syksyllä Madeiran matkalla. Liinan värit ovat mukavan kesäiset, joten sitä katsoessa tulee hyvin kesäinen mieli.

En vielä tiedä, mistä tämä liina löytää paikkansa, mutta sen voisi lahjoittaa joskus vaikkapa syntymäpäivälahjaksi.



Ompelukone meni huoltoon alkuviikosta ja monet keskeneräiset tekeleet odottavat sen paluuta. Minulla on ollut konetta kovasti ikävä. Hassua.

Innostuin taas tilaamaan Amazonista lisää käsityökirjoja samalla kun mies tilasi itselleen uusia kirjoja. Posti toi loppuviikosta kotiin tällaiset käsityökirjat.

Neulekirja on aivan fantastinen. Tässä yksi malleista, joka on aivan ihastuttava.


Kevät alkaa vähitellen hiipiä maisemiin, vaikka talvi onkin vielä päällä. Oikein hyvää ystävänpäivää ja kevään odotusta! :)

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Lapsuuteni askartelukirja

Muistelin käsityökirjapostauksen jälkeen lapsuuteni sinikantista askartelukirjaa ja pohdin, missähän kirja voisi nyt olla. Tein pikahaun vaatehuoneen laatikoiden kätköihin ja sieltähän se löytyi! Kirjan nimi on 215 leikkiä ja askaretta ja se on peräisin vuodelta 1976.

Askartelukirjan katsomisesta tuli erittäin nostalginen olo! Monia muistoja tuli mieleeni kirjan kuvista ja tehtävistä.

Tämän aukeaman tehtäviä tuli tehtyä usein veljeni kanssa, ja sen voi huomata... :)

Tämä raeruohopeikko oli lapsena mielestäni aivan ihastuttava ja vaadin äidiltä, että minunkin pitää saada tuollainen. Muistan, että peikon tukka ei kasvanut hyvin, mutta itse tekeminenhän oli kaikkein mukavinta.


Eilen illalla kävi todella harmillinen asia, nimittäin ompelukoneeni sanoi yhteistyön irti. Se ei enää suostunut muodostamaan tikkiä kunnolla sen jälkeen, kun onnistuin katkaisemaan koneen neulan. Täytyy viedä kone huoltoon heti alkuviikolla, jotta pääsen jatkamaan keskeneräisiä projekteja.

Tässä hieman keskeneräiseksi jäänyt työ: anopin tuolispäällispeitteen kaveri eli jalkarahin peite. Peitehän tuli esiteltyä aikaisemmin täällä. Onneksi tarvitaan enää vuori ja yksi suora sauma, niin se on valmiina lähtemään uudelle omistajalleen.

lauantai 6. helmikuuta 2010

Vaatteiden tuotannon synkkä puoli

Jokin aika sitten Nei postasi Green Fashion Freak -blogissaan Ylellä esitettävästä Verta hikeä ja T-paitoja -dokumenttisarjasta. Siinä pintamuotiin hurahtaneet brittinuoret matkustavat Intiaan työskentelemään vaatetehtaissa. Kiinnostuin heti sarjasta ja kävin katsomassa ensimmäisen osan Areenalta. Sarjan neljästä osasta on esitetty nyt jo kolme. Ensimmäisessä kahdessa jaksossa nuoret työskentelivät vaatetehtaissa ja kolmannessa jaksossa he siirtyivät puuvillaviljelmien ja -tehtaiden arkeen.

Sarja on herättänyt minussa monia ajatuksia. Brittinuorten ajattelemattomuus ja ylimieliset kommentit ovat tietysti ärsyttäneet suunnattomasti. Myönteistä sarjassa on se, että heidän ajatusmaailmansa muuttuu sarjan kuluessa laajemmaksi, kun nuoret pääsevät keskustelemaan intialaisten työläisten kanssa. Kaikilla heistä ei ole varaa valita, vaan heidän on tyydyttävä siihen työhön, mikä on saatavilla, jotta itsensä ja perheensä voi elättää. Sarja on todistusta kolmannen maailman suuresta enemmistöstä, jolla ei ole vaihtoehtoja. Kontrasti rikkaaseen Eurooppaan on suuri.


Olen itsekin työskennellyt ns. TEVANAKE-teollisuudessa (TEVANAKE = tekstiili-, vaatetus-, nahka- ja kenkäteollisuus) Kirjoitin Nein blogiin joitakin muistojani kesästä 1990, jolloin työskentelin 16-vuotiaana opiskelijatyttönä lähikaupungin kenkätehtaassa. Koska olin ompelutaitoinen, sain työtä vuoriompelimosta . Yhden kesän ajan ompelinkin Neuvostoliiton vientiin menevien talvisaappaiden vuoreihin kantalappuja. Tällä hetkellä tuon ajan muisteleminen hymyilyttää, koska ajasta tuntuu olevan niin kauan. Toisaalta tuo kesä oli kaikkea muuta kuin hauskaa ja hymyntäyteistä aikaa, sillä tehtaassa oli kova kuri ja komento. Ja kiirettä riitti. Lisäksi uuden työntekijän työn laatua tarkkailtiin jatkuvasti, mutta menestyin ilmeisesti hyvin, sillä en muista saaneeni kauheasti moitteita.

Näin jälkeenpäin ajatellen kesä 1990 oli monella tavalla murrosaikaa. Silloin kenkätehtaalla oli pulaa työvoimasta ja minua houkuteltiin jäämään sinne töihin. Vetosin keskeneräiseen koulunkäyntiini ja sen jälkeen houkuttelu päättyi. Viimeisenä työpäivänäni vuoriompelimon naiset tulivat meidän kesätyöntekijöiden luokse ja vannottivat meidät opiskelemaan kunnon ammatit, jotta meidän ei tarvitsisi koskaan tulla tehtaalle takaisin.

Vain vuosi työnjohtajan töihinhoukuttelun jälkeen Neuvostoliitto romahti ja hieman sen jälkeen kenkätehdas teki konkurssin. Olen miettinyt monesti, miten tehtaalla työskennelleiden naisten kävi. Saivatko he, osa jopa vuosikymmeniä tehdastyötä tehneenä, uusia töitä jostakin muualta? Olen miettinyt myös sitä, miten nopeasti TEVANAKE-teollisuus lähtikään Suomesta. Vielä 1990-luvulla ala työllisti kotiseudullani Satakunnassa paljon väkeä, mutta tänään tuotantoa lienee maakunnassa tuskin nimeksikään.

Joskus pohdin sitä, miten minulle olisi käynyt, jos olisin 16-vuotiaana jostakin syystä halunnutkin jäädä "tienaamaan" kenkätehtaalle. Missä olisin nyt ja mitä tekisin? Todennäköisesti minulle olisi kuitenkin käynyt paljon paremmin kuin tänään Intiassa TEVANAKE-teollisuudessa työskenteleville, jos heiltä lopetettaisiin tehdas alta. Olisin varmasti viimeistään silloin mennyt opiskelemaan sitä "kunnon ammattia", josta tehtaan naiset vain unelmoivat.

Toinen ajatus, mitä Verta-hikeä ja t-paitoja -dokumenttisarja herättää on se, miten Intian TEVANAKE-teollisuuden surkeisiin oloihin voisi vaikuttaa. Pidän kannatettavana sitä, että kaupassa myytävistä tekstiileistä voisi jollakin tavalla tietää tuotanto-olosuhteet ennen ostopäätöksen tekemistä. Tämä sopisi esimerkiksi Reilun kaupan järjestelmälle.

Suosittelen katsomaan Verta, hikeä ja T-paitoja -ohjelmaa Yle Areenalta, jos et ole vielä sitä nähnyt!

tiistai 2. helmikuuta 2010

Iloa kirjoista

Kirjat ovat olleet suuri rakkauteni jo lapsesta lähtien. Paperille painetut tekstit ja kuvat viehättivät minua jo hyvin varhain... minulla on varhaisia muistikuvia siitä, miten vääntäydyin kirjahyllyn viereen etsimään kiinnostavaa luettavaa jo ennen kuin osasin lukea. Tietosanakirjat ja kuvitettu Raamatun tarinoista kertova kirjasarja olivat lemppareitani. Myöhemmin lempikirjakseni tuli sinikantinen 1970-luvun askartelukirja, jossa oli jännittäviä askartelutehtäviä. Varhaislapsuuden ihanimmat muistot liittyvätkin suurimmalta osin kirjoihin - sekä vanhempieni kirjahyllyyn että kotikuntani ja lähikaupungin kirjastoihin.

Olen nykyisin melko tarkka kirjojen ostamisessa. Yritän tyydyttää lukuhaluani mahdollisimman pitkälle kirjaston voimin, koska kahden kirjafriikin koti ei vedä loputtomiin uusia kirjoja. Uusimmat romaanit saa ainakin Keski-Uudenmaan kirjastoista yllättävän nopeasti luettavaksi.

Yksi poikkeus kirjojen hankinnassa on - eli käsityökirjat. Niitä on ilmestynyt vuosien mittaan hyllyyni aika monta.

Eilen sain postipaketin Juju-kerhosta, ja paketista kuoriutui uudenuutukainen Neulo, virkkaa, kirjo jämälangoista -kirja. Ihana kirja! Myös viime kuussa tulleesta Anna kaikkien kukkien kukkia -virkkauskirjasta löytyy ihania malleja ja ideoita. En yleensä harrasta kirjakerhoja, mutta Jujukerho on mielestäni onnistunut valitsemaan hyviä kirjoja kuukaudenkirjoiksi.

Hankin käsityökirjoja nykyisin melko usein myös Amazonin nettikaupasta. Amazonin käsityökirjamaailma on aivan uskomaton ja sitä kautta saa hankittua sellaisia kirjoja, joita ei vielä Suomesta saa. Netin kautta se on joskus tosin liian helppoa...

Helsingissä käyn silloin tällöin Espan puiston läheisyydessä sijaitsevassa Hobboks-kirjakaupassa, joka on erikoistunut harrastuskirjoihin. Siellä on laajat valikoimat käsityökirjoja ja olen tehnyt siellä monta löytöä. Sitä voi suositella kaikille lämpimästi käsityönharrastajille.

Ja selvennykseksi kaikille: en saa Jujukerholta, Amazonilta tai Hobboksilta mainostuloja. Tässä blogissa kerroin vain omista kokemuksistani, joita haluan jakaa muille käsityöntekijöille. :)