torstai 30. syyskuuta 2010

Valkoinen lehtipusero

Yksi pitkään tekeillä olleista neuletöistä on nyt valmis! Sain tänä iltana valmiiksi valkoisen, Novitan Tennesseestä neulotun lehtikuviopuseron valmiiksi. Neulepuserolla on hieman onneton tarina, sillä jouduin neulomaan sen miltei kokonaan kahteen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla puserosta tuli hervottoman iso, vaikka kokona oli vain L. Malli on Novitan 2010 kesälehdestä eivätkä Novitan mallit ole olleet aikaisemmin tuttuja. Mutta pienemmällä koolla ja pienemmillä puikoilla puserosta tuli hyvänkokoinen. :)

Pusero on auttamattomasti kesäinen 3/4 hihojen ja avoinaisen kaula-aukon takia, joten siirsin puseron ylähyllylle odottamaan ensi kevättä.

Nyt vielä pitäisi saada kahden muun neulepuseron yhdistäminen kuntoon, niin pääsen uusien töiden kimppuun... ehkäpä jo viikonloppuna puikot heiluvat!

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Leimailusetti

Tänään oli mukavaa palata pitkän työpäivän jälkeen kotiin. Posti oli tuonut Jujukerholta lahjaksi leimailusetin uuden jäsenen rekrytoinnin johdosta. Leimailuun en ole juurikaan aikaisemmin tutustunut - enkä korttiaskarteluun muutenkaan - joten tämä paketti oli mukavaa saada! Jos vaikka innostuisi tekemään tänä vuonna joulukortit itse. :)


Viime viikonloppuna tuli uudistettua kukkapenkin kukkasipulit. Tällaista väriloistoa on siis tulossa ensi keväänä takapihallemme, jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu. :)

lauantai 25. syyskuuta 2010

Matkailukanavan puuvilladokumentti

Tänään lauantaina katsoin kiinnostavan dokumentin Travel Channelilta. Kanava on yksi lemppareistani, sieltä tulee mielenkiintoisia matkailuaiheisia dokumentteja ympäri maailmaa. Tänään aamulla kanavalta tuli Think Green-dokumentti Malista ja reilun kaupan puuvillatuotannosta. Dokumentissa kierrettiin Malin maaseutukyliä tutustuen reilun kaupan puuvillantuotantoon pelloilta tehtaaseen. Lisäksi siinä tutustuttiin paikallisten kyläläisten arkeen ja selvitettiin, miten reilun kaupan tuotantoon liittyminen on parantanut heidän elämäänsä. Ja vaikutukset olivat olleet hyvät. Maaseudun asukkaille on jäänyt enemmän käyttövaroja, joten he olivat voineet perustaa kouluja ja hankkia peruselämään tarvittavia asioita, esimerkiksi kaivoja ja maatalouskoneita. Myös ympäristölle reilun kaupan tuotantoon siirtyminen oli ollut hyvä ratkaisu, koska reilun kaupan sertifikaatin saanutta puuvillaa viljellään luonnonmukaisin menetelmin.

Dokumentti oli erittäin piristävää katsottavaa puuvillan viljelyn ongelmiin keskittyneiden dokumenttien jälkeen. Sekä kehitysmaiden että puuvillan tuotantoon liittyvien ongelmien ratkaisu ei näytä olevan täysin mahdotonta.

Käsitöitäkin on tullut tänään tehtyä. Tällä hetkellä työn alla on tällainen tekele. :)

Viime kerralla lähettämäni tunnustus tuli bumerangina takaisin Irmalta. Kaunis kiitos sen johdosta Irmalle. :)

tiistai 21. syyskuuta 2010

Syksyinen tunnustus

Syksy on saapunut kaupunkiin ja ilma on aivan surkea. Sataa vettä ja on harmaata. Siksi päätinkin hieman piristää mieltä ja askartelin kuvankäsittelyohjelmalla tunnustuksen.


Lahjoitan tämän tunnustuksen seuraaville blogeille: Irman Kammari, Enkulin käsityöt, Olen kotona ja Leppiksentouhut. Tunnustusta saa lähettää eteenpäin enkä vaadi mitään erityistä. Mutta tietysti toivon, että saan jatkossakin lukea teidän hienoja blogejanne!

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kanavatyö kirpputorilta

Siivoilin sekalaisia lankapussejani tänään ja eräästä pussista tupsahti lattialle elokuussa tekemäni kirpputorilöytö. Löysin kalliolaiselta kirpparilta mielenkiintoisen kanavatyöpaketin, joka puhutteli minua. Riikinkukko iloisissa väreissä. Kanavatyö on todennäköisesti aitoa 1970-lukua.


Kanavatyöpaketissa oli mukana lankoja. Kaikki muut värit ovat mukana mustaa lukuunottamatta. Musta lanka on onneksi helposti ostettavissa, toivottavasti muiden värien lankatokkia ei ole hukkunut matkan varrella.

Tällä hetkellä en vielä tiedä, mitä riikinkukosta tekisin. Todennäköisesti kanavatyöstä ei tule koskaan taulua kotini seinälle, mutta jotakin muuta hauskaa tästä voisi tehdä... esimerkiksi kauppakassin koristeen. Tai koristeen syystakin selkään. :)

Syksyn saapuminen näkyy ja tuntuu myös käsityörintamalla. Aloitin tänään talvikauden ensimmäisten villasukkien neulomisen, mikä on mukavaa hommaa pitkästä aikaa. :)

torstai 16. syyskuuta 2010

Käsitöiden Tallinna, osa 2: Karnaluks-matka

Lauantaina teimme Limen kanssa päiväristeilyn Tallinnaan, päämääränä käsityötarviketukku Karnaluks ja muut lanka- ja kangaskaupat Tallinnassa. Risteily meni nopeasti lahden ylitse ja D-terminaalissa otimme taksin. Mietimme ensin, osaako taksikuski ajaa meidät hiljaiselle sivukujalle, mutta se oli turha pelko. Huomasi, ettei hän tosiaankaan kuljeta suomalaisturisteja Karnaluksiin ensimmäistä kertaa. Osasi jopa pysähtyä oikean oven kohdalle. :)

Ilma oli Tallinnassa melko sateinen, mutta kaupunki oli silti kaunis. Näitä vanhoja rakennuksia ihailee ja kuvailee mielellään, myös kännykkäkameralla.

Tallinnassa on hauskaa, miten kaupungin rakennuksissa on näkyvissä eri aikakausien kerroksia.



Mutta takaisin itse asiaan... Toinen käynti Karnaluksissa ja ovella hengitys alkoi taas salpautua. Mitä kaikkea ihanaa täällä onkaan... ja miten paljon. Aloitimme kiertämisen nauhaosaston kautta ja siirryimme sieltä lankojen pariin. Päätimme, ettei meillä saisi olla kiire, vaan katsoisimme kaikki kiinnostavat asiat lävitse. Minulla oli mukanani muutama moniste Moda-lehden malleista, joihin olen etsinyt sopivia lankoja pitkään. Ajattelin metsästää niihin sopivat langat Karnaluksissa. Se osoittautui aikamoiseksi haasteeksi, koska lankojen määrä on aivan mahdottoman valtava ja suurin osa merkeistä on entuudestaan tuntemattomia. Välillä tuntui, että hakee neulaa heinäsuovasta.



Pidemmän harkinnan jälkeen päädyin ostamaan kilon verran Austermannin 100% villalankaa nimeltä Smaragd Classic. Lisäksi mukaan lähti helmi- ja korutyötarvikkeita, jotka ovat edullisempia kuin Suomessa.





Karnaluksissa löytämisen riemua verotti tavaraähky, joka iskee joskus päälle erittäin isoissa kauppaliikkeissä. Esimerkiksi Itäkeskuksessa tai Jumbossa käydessä se iskee joskus päälle henkisenä pahoinvointina tavarapaljouden keskellä ja haluna paeta paikalta... siksi lankaosaston penkominen piti lopettaa ja tulin korutarvikepuolelle, joka on pienempi. Huonovointisuus alkoi helpottaa vähitellen ja hyvä niin.

Karnaluksin jälkeen kävimme vastapäätä olevassa paikallisessa kangaskaupassa katsomassa kangasvalikoimia, mutta mukaan ei lähtenyt mitään. Tuli kuitenkin havaittua, että kankaiden metrihinnat ovat selkeästi huokeampia kuin Suomessa. Ehkäpä ensi kerralla ostetaan pellavaa keskiaikavaatetusta varten. Lisäksi kävimme muutamassa vanhassakaupungissa olevassa käsityö- ja lankaliikkeessä, joiden nimet eivät jääneet mieleen. Myytävänä niissä oli lähinnä vironvillaa, jota ei tällä kertaa lähtenyt mukaan.

Matkan yksi kohokohdista oli hiljattain avatun itämaisen ravintolan testaus. El Pasha-ravintolaa mainostettiin Helsingistä mukaan ottamassamme lehdessä ja sinnehän piti mennä. Ruoka oli erinomaisen hyvää ja palvelu ystävällistä eivätkä hinnat olleet kovinkaan kalliit. Siellä kannattaa käydä, jos pitää itämaisesta ruuasta.

torstai 9. syyskuuta 2010

Dokumentti tekstiilien kemikaaleista

Katsoin äsken Yle Areenalta Ulkolinjan Myrkkyä halvalla -dokumentin (alun perin saksalaista tuotantoa), joka kertoo tekstiileissä piilevistä kemikaaleista. Dokumentissa kerrotaan tekstiilituotteissa piilevästä vaarasta, kemikaalialtistuksesta. Dokumentissa haastatellaan kahta ihmistä, H&M:n entistä myyjää ja sataman työntekijää, joiden on todettu sairastuneen Aasiasta tuotujen tekstiilien myrkkyjäämistä. Myrkyt ovat peräisin tekstiilien tuotannosta sekä hyönteistuhojen estämiseksi tehdyistä ruiskutuksista kontteihin.

Dokumentti on hyvin järkyttävää katsottavaa. Minua järkyttivät erityisesti kohdat, joissa näytetään tekstiiliteollisuudessa työskentelevien intialaisten työntekemistä pelloilla ja tehtaissa. Dokumentissa näytetään esimerkiksi puuvillapeltojen ruiskutusta vaarallisilla kemikaaleilla ilman minkäänlaisia suojavälineitä ja puuvillalankojen valkaisemista ulkona olevissa altaissa, joissa työläiset kahlaavat. Ja tähän työhön eivät osallistu vain aikuiset, vaan myös lapset, koska kaikkien on osallistuttava elannon hankkimiseen.

Ulkolinjan dokumentti kannattaa katsoa, sillä se avaa silmät halpatekstiilien valmistuksen epäkohtiin. En suosittele katsomaan dokumenttia myöhään illalla, jos yöunet häiriytyvät helposti.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Pesukonevärjäyksen tulokset

Vaatehuoneessani on lojunut useita vaatekappaleita, jotka ovat odottaneet värikäsittelyä. Päätinkin laittaa väripanokset pyykkikoneeseen ja kokeilla värien tarttumista sekalaiseen määrään tekstiilejä. Testasin aikaisemmin käsinvärjätyn paidan värjäämistä uudelleen. Väri tarttui alunperin beesinväriseen paitaan läikikkäästi. Paidan läikikkyydestä on moni huomauttanut, joten ajattelin testata, voiko läikikkäästä saada sittenkin yksivärisen. Paita on muuten kaikin puolin mukava.

Toinen pesukoneeseen päätynyt tekstiili on noin 20 vuotta sitten artesaaniopintojen aikana kudottu vaatetuskangas... värimakuni on muuttunut totaalisesti kankaan suunnittelun jälkeen. Kangas on 100% puuvillalangasta kudottu ja hyvin miellyttävän tuntuinen.



Koneeseen menivät myös nämä 2 pikkuliinaa, jotka ovat poimittu mukaan kirpputorilta tuunaustyötä varten.


Niinikään kirpputorilta mukaani tuli Anne Linnoinmaan puuvillaneule, jonka laatuun ihastuin. Väri ei niinkään ole omaan makuuni sopiva, mutta 100% puuvillahan värjäytyy helposti. Värjäyksen väriksi otin Nitorin tomaatinpunaisen värin, joka sopisi kaikkiin tekstiileihin hyvin.



Tässä on koko tekstiilikasa kokonaisuudessaan ennen värjäystä...


... ja tässä värjäyksen jälkeen.


Olen erittäin tyytyväinen värjäyksen lopputulokseen. Paita sai - ihme ja kumma - täysin puhtaan yksivärisyyden takaisin. Läikikkyys siis hävisi ja tilalla on kauniin tomaatinpunainen väri. Kuvassa väri ei valitettavasti näy täsmälleen oikeana.

Neulepusero sai niinikään kivan punaisen sävyn.

Käsinkudottuun kankaaseenkin tuli hauska väri. Tämä on paljon enemmän omaan makuuni kuin alkuperäinen. :)


Ja pikkuliinat näyttävät tällaiselle.

Aamulla tehdyn postauksen jälkeen jäin miettimään, kuinka ekologisesti kestävää värjäysharrastus on ja kuinka paljon luontoa rasitetaan värjäysaineissa olevilla kemikaaleilla. Mietin asiaa pitkään ja pohdin myös sitä, että toisaalta yksinkertaisella värjäyskäsittelyllä tekstiilien käyttöikä pitenee. Aikaisemmin värjäämäni lakanat saivat todella uuden ilmeen kulahtaneen kukkakankaan peityttyä kauniiseen värisävyyn. Enää en ole miettinyt ollenkaan lakanapariskunnan siirtämistä mappi Ö:hön. En päässyt päätelmissäni oikein mihinkään lopputulokseen.

Uutta tietoa ekologisista tekstiileistä

Sunnuntaiaamun tylsyyden vuoksi surffailin netissä ja törmäsin erittäin mielenkiintoiseen opinnäytetyöhön. Paula Kasurinen on tehnyt opinnäytetyön nimeltä Ekologisuutta etsimässä -Eurooppalaiset tekstiilit ja lähituotanto Metropolia Ammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelmaan keväällä 2010. Pysähdyin lukemaan koko opinnäytetyön, sillä se oli laaja ja ajankohtainen katsaus tekstiilien ekologisuuteen ja muuhun tekstiili- ja vaatetusteollisuuteen liittyvään ajankohtaiseen keskusteluun.

Kasurinen käy työssään lävitse erittäin kattavasti ekologisuuden ja kestävän kehityksen näkökulmia tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa raaka-aineiden tuotannosta tekstiilien ja vaatteiden valmistukseen, logistiikkaan ja kierrätykseen saakka. Oli erittäin mielenkiintoista, että suuresta laajuudestaan huolimatta tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa kiinnostus ekologisuuden edistämiseen ei ole ollut yleistä. Kasurisen mukaan tämä on johtunut pitkälti alan yritysten pienikokoisuudesta sekä tuotannon aikaisesta siirtymisestä halpatyömaihin 1970-luvulta alkaen. Alalle ei ole myöskään pystytty toistaiseksi kehittämään luotettavia ekologisuutta mittaavia mittareita, mikä on vaikeuttanut ekologisuuden eteenpäinviemistä.

Yksi järkyttävimmistä yksityiskohdista opinnäytetyössä on tieto, jonka mukaan Britanniassa tekstiilijätteiden määrä kaatopaikoilla on noussut viidessä vuodessa 7 prosentista peräti 30 prosenttiin. Tämä tieto tuntuu erittäin pysähdyttävälle siitä näkökulmasta, että teknisesti sekä luonnonkuidut että tekokuidut on mahdollista uusiokäyttää, jos vain halutaan. Erittäin mielenkiintoista oli lukea siitä, että tekokuidut -esimerkiksi polyesteri, polyamidi ja polypropeeni - voidaan kemiallisesti hajoittaa molekyylitasolle ja tämän jälkeen niistä voidaan muokata uudenveroista tekokuitua. Myös sekoitekankaiden uusiokäyttö vastaavalla tavalla on mahdollista. Jos näinkin tehokas kierrätys on mahdollista, niin miksi ihmeessä ei aloiteta käytettyjen tekstiilien kierrätyskeräyksiä, vaan kärrätään hyvä raaka-aine kaatopaikoille?

Tekstiilien valmistajien lisäksi meillä kuluttajilla on suuri rooli tekstiilien ekologisessa jalanjäljessä. Tuotteen käyttöikä ja pesutiheydet vaikuttavat tekstiilin kuormittavuuteen. On pysähdyttävää miettiä sitä, että kotikutoisin keinoin - esimerkiksi pesukertoja vähentämällä - on mahdollista vähentää tekstiilin ekologista jalanjälkeä huomattavasti.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Pihlajanmarjakranssi

Tilasin hiljattain Juju-kerhon kautta ihanan kirjan kukkakoristeiden tekemisestä. Innostuin kovasti pihlajanmarjakranssin ohjeesta ja sellainenhan piti tehdä. Tänään siis Kultamussukan kanssa lenkille lähimetsään ja etsimään pihlajanmarjoja.


Viime viikolla Tiimarista tuli mukaani pari kranssia ja metallista lankaa. Otin käyttöön isomman kranssin, jotta siitä tulisi näyttävä.


Marjaterttujen sitominen kranssiin tuntui ensin aika hankalalle, mutta aika nopeasti siihen sai rutiinin.



Valmis pihlajanmarjakranssi näyttää tällaiselle. Aika hyvä väkerrys ensikertalaiselta. :)Mielenkiintoista seurata, kuinka kauan se pysyy kauniina ja innostuvatko lähitienoon linnut nokkimaan marjat pois. Toivottavasti ne malttavat pysyä poissa.