tiistai 12. lokakuuta 2010

Kanavatöitä kirpputorilta

Voi pojat! Tein tänään aikamoisen löydön kirpputorilla. Töiden jälkeen olin menossa hierojalleni Vallilaan ja piipahdin sitä ennen Mäkelänkadun Emmaus-kirpputorilla hetken mielijohteesta. Ja siellä tuli vastaan aikamoinen löytö. Kokonainen ostoskärryllinen kanavatyömalleja hintaan 0,20 euroa/työ! En muista koskaan nähneeni moista aarrelaaria. Nappasin mukaani kahden euron edestä tällaisia aarteita.

Kanavatöiden aiheena on romanttisia kerubeja, jotka eivät ole aivan minun makuuni, mutta jotakin hauskaa näistä varmasti keksitään! Ostoskärryssä oli näiden kerubien lisäksi aikamoinen kasa Varsinais-Suomen vaakuna-aiheisia kanavatöitä ja muutama Turun tuomiokirkkokin tuli vastaan... Jos teistä joku innostuu näistä, niin menkääpä kipin kapin Mäkelänkadun Emmaus-kirpputorille.


Samalla reissulla tuli piipahdettua Emmauksen naapurissa olevassa itsepalvelukirpputori Löytöretkessä. Siellä silmäni tarttuivat kauniisiin sinivihreisiin ranneketjuihin. Koruja lähti mukaani yhteensä 4 kappaletta.

Korut eivät olleet hinnalla pilattuja, kuten kuvasta voi havaita. Lisäksi on mukavaa, että korut näköjään tuottavat onnea. Toivottavasti tämä tarkoittaa ensi lauantaina täyspottia lotossa. :D

torstai 7. lokakuuta 2010

Käsityö luo sosiaalisuutta

Viime päivinä olen joutunut hupaisiin tilanteisiin. Olen kantanut repussani mukana kananpojankeltaista sukankudinta ja neulonut sitä lähijunassa työmatkoilla. Ihmisten reaktioiden tarkkaileminen on ollut mielenkiintoista, monet heistä jäävät tuijottamaan minua. Joidenkin mielestä lienee erikoista, kun liituraitaan pukeutunut nainen neuloo keltaista sukkaa työmatkalla. Ihmiset ovat yleensä aika vaitonaisia PK-seudun lähijunissa, mutta nyt he ovat innostuneet keskustelemaan. Ja nimenomaan käsitöistä.

Yhtenä iltana kotiin tullessani teinitytöt huudahtivat: "Ihana väri, ihanan näköinen! Mitä sä teet siitä?" Heidän kanssaan tuli juteltua lyhyt, mutta antoisa hetki ennen kuin he jäivät pois junasta.

Eilen illalla tulin kotiin seitsemän aikaan illalla ja vastapäätä minua istuva rouva innostui jututtamaan minua, mistäpäs muusta kuin kanarialinnun keltaisesta neuletyöstäni. Puhuimme ummet ja lammet käsitöistä, sitten juttu siirtyi kaikenlaiseen muuhunkin koulujen opetuksen tasosta lasten kehittymiseen ja ties mihin. Jutusteluun liittyi mukaan myös muita junassa olevia. Muut lähellä olleet tuntuivat seuraavan kiinnostuneena polveilevaa jutusteluamme, vaikka olivat muuten vaiti. Taisimme olla heille piristystä ankealla junamatkalla.

On mielenkiintoista, että käsityön tekeminen saa tuppisuiset suomalaiset puhumaan. Ehkäpä se merkitsee arkisissa ympyröissämme lämpöä ja rentoutumista, mikä saa ihmisen avautumaan. Tai sitten se on hyvä syy, jolla voi aloittaa keskustelun toisen kanssa. Joka tapauksessa on mukavaa, että käsityö luo myös sosiaalisia suhteita ihmisten välillä.


Olen viime päivinä ollut aivan totaalisen rakastunut Karnaluksista ostamaani Super Tajmahal-lankaan, joka on merinovillan, silkin ja kashmirin sekoitusta. Lanka on upean pehmeä ja neulominen sujuu kuin unelma... tällainen työ on syntymässä. Ja tietysti taas lehtikuvioita, heh!


Alakerrassa uudella patjalla makaa tyytyväinen perheenjäsen iltalenkin jälkeen. Toivottavasti neiti ei innostu ensi yönä ulisemaan unissaan, vaan antaa kotiväen nukkua rauhassa.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Vihdoinkin valmiina :)

Ikuisuustyöt ovat vihdoin ja viimein valmiina! Viime keväänä aloitetut neuletyöt siis saivat lopullisen muotonsa ja olen erittäin tyytyväinen niihin! Tässä sininen villaneule, tehty Modan mallilla, lankana merinovillainen Gjestal Knopp.

Tarkkasilmäisimmät saattavat havaita hakaneulan kauluksessa, sopivaa nappia ei kotoa löytynyt tampin kiinnittämiseen, joten ihan sataprosenttisesti pusero ei ole vielä valmis. Harmittavaista oli huomata, että pusero on aavistuksen verran liian iso minulle... johtunee siitä, että olen viime talveen verrattuna nyt noin 10 kg kevyempi. Mutta toisaalta talvipuseroissa saa ollakin hieman väljyyttä, jotta alle saa tarpeeksi vaatetta kovalla pakkasella.

Kolmeen kertaan Novitan Luxus Cottonista neulottu kovan onnen puserokin on vihdoin ja viimein valmis. Tällä kertaa kaikki meni nappiin, joten tätä versiota en ryhdy enää purkamaan! :)